Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.
Ef. 4:10, Helatorstai
26.10.2010 - diakoni Virve Saarela
Homokeskustelun velloessa ajattelin, että on tarpeellista ottaa kantaa sellaiseen käsitteeseen kuin synti. Syntihän on siitä erikoinen asia, että sen sisältö muuttuu ajan kuluessa. Mikä on ollut synti joskus aikaisemmin, ei ole sitä enää tänä päivänä.
Vai kuinka moni meistä pitää syntinä sitä, että nainen rukoilee ilman päähinettä tai että tanssii häävalssia vastavihityn aviopuolisonsa kanssa? Silti synti tuntuu kovin hallitsevan monia keskusteluita. Luulisi, että kristittyjen ensisijainen puheenaihe olisi armo. Seurakuntahan on Jumalan valtakunta maan päällä, vai miten se oli?
Palatkaamme muutama vuosikymmen ajassa taaksepäin. Tällöin naisilla ei ollut mitään virkaa seurakunnissa eikä mahdollisuutta asettua ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Noista ajoista vielä joitakin vuosikymmeniä aikaisemmin naisilla ei ollut mahdollisuutta edes opiskella teologiaa. Näitä asioita perusteltiin luonnollisella maailmanjärjestyksellä, jonka Jumala oli luonut.
Kaikki tämä pohjautui tietenkin Raamattuun. Ei kai kukaan meistä evankelis-luterilaisen kirkon jäsenistä haluaisi palata takaisin naisten alistettuun asemaan seurakunnissa? Eihän?
Tietomme muuttuessa myös käsityksemme maailmanjärjestyksestä ja sitä myöten synnistä muuttuu. Aikaisemman tiedon mukaan maailma luotiin seitsemän vuorokauden kuluessa. Nykyään tiedämme, että siihen tarvittiin hiukan kauemmin aikaa. Silti voimme uskoa, että Jumalan luomistyö näkyy maailmassamme.
Nykyään tiedämme myös, että homoseksuaalit kykenevät rakkauteen, huolenpitoon ja parisuhteeseen samalla tavalla kuin heterotkin. Irstailu on asia erikseen ja sen osaavat heterotkin oikein hyvin.
Historialliselta kannalta katsoen me kaikki kirkon jäsenet olemme varsin liberaaleja, jopa Päivi Räsänen. Erityisesti naiset joutuisivat jalkapuuhun rikkoessaan näin hävyttömästi luonnonjärjestystä vastaan.
Halusimme sitä tai emme, ajatusmaailmamme on jo muokkaantunut paljon suhteessa oikeaan tapaan elää kristittynä eli oikeaan ja väärään. Voimmeko todella mitätöidä toisten pitkän liiton, toisesta (ja lapsista) huolehtimisen ja sitoutumisen vain siksi, että he eivät ole keskenään eri sukupuolta?
Jumalaan uskominen on järjetöntä ja perustuu siis uskoon. Sen sijaan oikea ja väärä ovat aina Raamatun lisäksi perusteltavissa järjellä. Siksipä toivoisin perusteluja sille, miksi homous on väärin. Mieluummin sellaisia perusteluja, jotka eivät pohjaudu perittyihin asenteisiin ja ennakkoluuloihin.
Virve Saarela
12.11.2010 klo 16:08:31
Virpi Miettinen kirjoittaa
Virve:
"...synti tuntuu kovin hallitsevan monia keskusteluita. Luulisi, että kristittyjen ensisijainen puheenaihe olisi armo."
Kiitos Virve armollisista ajatuksistasi :-),
T. Virpi
29.10.2010 klo 09:57:25
Kikka kirjoittaa
Kiitos Virvelle erittäin laadukkaasta ja perustellusta tekstistä!
Armo on se sana, jota itsekin toivon huomattavasti enemmän nykypäivän eri elämän osa-alueille, jopa työelämään.
Ihmetellä vain täytyy, mikä kumma on, ettemme me Luojan luodut mahdu sopuisasti elämään tässä ajassa? Samaa lihaa ja verta kaikki olemme. Kaikista asioista saa hankalia niin halutessaan.