Siestan ikävää

2.2.2010 – kanttori Ilona Nyman

Etelän mailla, kuumudessa, on lupa siestaan. Päivän helteisimpänä hetkenä työkalut lasketaan käsistä, ovet sulkeutuvat ja elämä hetkeksi pysähtyy. Luonto saa määrätä tahdin.

Pohjolassa pakkaset paukkuvat ja lunta tupruttaa. Tehotuotanto ei kuitenkaan saa pysähtyä tai edes hidastua. Ajoissa vaan, ajoissa on kerittävä toteuttamaan aikataulua minuutilleen. Puettava kaikki kerrokset, rapsutettava jäät, kolattava piha auki ja käynnistettävä auto, vaikka naapurin akusta. Luonto ei määrää tahtia. Sisulla kyllä selvitään.

Voi, kunpa joku meillekin antaisi luvan viettää siestaa päivän kylmimpänä hetkenä.

Ilona Nyman

Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

21.2.2010 klo 10:39:42
AnniS kirjoittaa

Aivan ihanaa, että joku uskaltaa sanoa tämän ääneen tässä tehokkuuden maailmassa. Koko talvi on kiukuteltu junien myöhästelyistä - minuutti, kymmenen sinne tänne - ei maailma kaadu. Onko kiukuttelun takana jotain muuta? Luonto on mahtava voima - ja lumi hidastaa. Ehkä tämä on viesti Luojalta, että kuunnelkaa hyvät ihmiset elämää.

Ilmoita asiaton kirjoitus

4.2.2010 klo 10:14:25
Kikka kirjoittaa

Niinpä, Ilona!

Aikoinaan työskenneltyäni Saksassa, laitettiin "pillit päivällä pussiin", ja mentiin kotia reilua ruokatuntia pitämään. Noin vuoden kestäneen työpestin aikana tuohonkin rytmiin ehti tottua.

Niin, aikatauluissa on pysyttävä, tehokas on oltava ja ennenkaikkea työt on tehtävä. Ne, joilla töitä tänä päivänä on.

Ilmoita asiaton kirjoitus