Päivän Sana 21.08.2017
Onnellinen se kansa,
jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on omakseen valinnut.

Ps. 33:12

Seksuaali-ekumeniaa

22.10.2010 – pastori Panu Pihkala


Nyt tarvitaan kristittyjen yhteyden etsimistä, ekumeniaa.

 

Vellovan keskustelun keskellä on hyvä hahmottaa peruslinjoja:

  1. Osa kristityistä ajattelee ja uskoo, että homoseksuaalisuus on synti.
  2. Osa kristityistä ajattelee ja uskoo, että homoseksuaalisuus ei ole synti.
  3. Kumpikin osapuoli perustelee kantaansa Raamatulla, kuitenkin erilaiseen tulkintamalliin vedoten.
  4. Ei ole nähtävissä historian pohjalta, että kumpikaan ääripää kovin äkkiä muuttaisi kantaansa.
  5. Tarvitaan sovinnon etsimistä, tai entistä suurempi jakaantuminen on edessä.

Samat kysymykset on jouduttu kohtaamaan maailmanlaajuisesti. Anglikaaninen kirkkoyhteisö on ollut repeämisen partaalla. Luterilainen maailmanliitto on toistaiseksi välttynyt sirpaloitumiselta – miksi?

 

Ekumenian ydin on, että kristittyjä yhdistävät tekijät ovat vahvempia kuin erottavat. Kristinuskon historia on pääasiassa ollut valitettavasti eriytymisen historiaa. Eri kiistakysymysten tiimoilta on lähdetty kulkemaan eri teitä. Silloin kiistakysymyksestä tulee identiteetin keskeinen osa: olemme tällaisia, koska emme ole tuollaisia kuin nuo naapurin itseään kristityiksi kutsuvat ihmiset.

 

Jos kirkko jakaantuu erillisiksi lokeroiksi, ongelmat kärjistyvät. Tämän vuoksi esimerkiksi naispappeuteen kielteisesti suhtautuvia on pitkään ymmärretty toisin uskovan enemmistön taholta. Aika parantaa haavoja: kun on pysytty saman kirkon sisällä, on vähitellen nähty, mitä naispappeudesta seuraa. Hedelmistään puu tunnetaan: nähdessään naispuolisten pastoreiden työn suuret siunaukset moni asiaa vastustanut on hiljalleen muuttanut mielipiteitään.

 

Jos homoseksuaalisuudesta olisi heti kysymyksen noustua toden teolla asialistalle 2000-luvulla tehty kiihkeän taistelun jälkeen enemmistöpäätös, olisi tuloksena ollut repeytyminen. Enkä voi uskoa, että se palvelisi asiaa. Niin pitkään kun pysymme saman katon alla, on kohtaamisen mahdollisuus huomattavasti suurempi.

 

Kesällä Stuttgartissa Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksessa tansanialainen erittäin torjuvasti homoseksuaalisuuteen suhtautuva kristitty ja islantilainen siihen erittäin hyväksyvästi suhtautuva kristitty pystyivät istumaan samassa pöydässä sekä keskusteluissa että ehtoollisella. He uskovat kolmiyhteisen Jumalan työn meitä ihmisiä kohtaan olevan niin suuri lahja ja kutsumus, että se kutsuu olemaan yhdessä, vaikka erottavia näkemyksiä olisikin paljon.

 

Kun kaksi eri tavoin ajattelevaa ja uskovaa ihmistä kohtaa, on kristityn kysyttävä: haluaako Jumala (sisältäen Jeesuksen) todella, että lähden pois tästä kohtaamisesta ovet paukkuen? Vai kutsuuko Jumala meitä etsimään yhdessä sovintoa – sellaisella tavalla, joka hyväksyy sen, että toinen ei luultavasti muutu juuri minun kaltaisekseni?

 

Panu Pihkala

Panu on virkavapaalla tekemässä väitöskirjatutkimusta.

 

Tämä blogi ja tulevaisuudessa lisää myös osoitteessa

 

Alkukirkon aikana osattiin myös hyväksyä erilaisuutta: esimerkkinä Raamatun kirjakokoelmaan hyväksytyt erilaiset tulkinnat Jeesuksen elämän vaiheista. Kirkkoherra Timo Posti käsittelee kiistakysymyksiä hedelmällisesti .

 




Kommentit

21.10.2014 klo 23:56:35
lasa kirjoittaa

Tapio ukkola se on kysymys johon emme saa vastausta tuo nikean kokous. Mutta tottahan tuo että tekee mitä tahtoo. Itse pidän homoutta seksuaalisena kieroutena mutta ilmeisesti sitä esiintyy eläintenkin keskuudessa. Se ei siis ole jumalasta erottava tekijä. Voi voi kun me tunnettais Jeesus paremmin



24.3.2011 klo 16:11:46
Tapio Ukkola kirjoittaa

"Alkukirkon aikana osattiin myös hyväksyä erilaisuutta: esimerkkinä Raamatun kirjakokoelmaan hyväksytyt erilaiset tulkinnat Jeesuksen elämän vaiheista. "

Eiköhän Nikean kirkolliskokouksen roviolla poltettu suurin osa erilaisista tulkinnoista, jotta jälkipolville ei jäisi todistusaineistoa, mitä Jeesus itseasiassa jätti perinnöksi.

Kirkot maksavat nyt sitä hintaa, jonka kristinuskoon pakottamalla ovat ihmisiltä ryöstäneet. Jeesus ei kehottanut rakentamaan kimaltelevia kirkkorakennuksia, ei perustamaan pappissäätyjä, ei keräämään mammonaa itselleen. Jeesus kehotti menemään ja opetuslapseuttamaan ihmisiä kaikista kansoista. Nämä opetuslapset saivat (saavat edelleen) Pyhän Hengen voiman korkeudesta, jonka avulla evankeliumi leviää. Ei mitään kulisseja, ei rahankeruuta, ei kaavamaista liturgiaa ym. perinnäissääntöjä.

Nyt on muutoksen aika, mutta onko kirkkoon jämähtäneet ihmiset valmiita muutokseen. Pyhän Hengen tuuli puhalta edelleen siellä, missä tahtoo.



12.11.2010 klo 16:12:24
Virpi Miettinen kirjoittaa

Panu:
"Ekumenian ydin on, että kristittyjä yhdistävät tekijät ovat vahvempia kuin erottavat."

Kiitos Panu kirjoituksestasi :-),

T. Virpi Miettinen
Seurakunnan luottamushenkilö





Kirkkonummen Seurakuntayhtymä
PL 26, 02401 Kirkkonummi
Seurakunnantie 1
Puhelinkeskus (09) 80501
Fax (09) 853 3169
www.kirkkonummenseurakunnat.fi
Avoinna: ma-pe klo 9.00 - 15.00
Kesä-, heinä- ja elokuussa:
ma-to klo 9.00 - 11.30 ja 12.30 - 15.00
pe suljettu