Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.
Ef. 4:10, Helatorstai
Aroin mielin astun ostoparatiisin portista sisään. Se ei ole ahdas. Tunnen olevani tervetullut. Olenhan saanut monta värikästä painotuotetta kotiin, jossa minut on kutsuttu. Välillä oikein nimeltä.
Aroin mielin silti. Olenhan jo kauan sitten luvannut itselleni inhota näitä häikäiseviä käytäviä, joissa soi kulkusten kilinä.
Kauhistun kun kovaäänisessä kerrotaan, että tänään on joulunavauspäivä... Se taitaa tarkoittaa tungosta, kärttyisiä ihmisiä tuuppimassa toisiaan, kuumuuttaan itkeviä lapsia. Koko kaupallisuuden kamaluus siis kohdattavana.
Mutta vastaani ei vyörykään kärttyisä ihmismassa kyynärpäineen. Kävelen rauhassa kohdaten vain muutaman haaveissaan kulkevan ihmisen, niin kuin minä. Kutsuvilta näyttävät pehmeät sohvaryhmät ja kauniisti katetut ruokaryhmät joulusomistuksissaan.
Kehottavat oikein: olkaa ihmiset perheidenne kanssa ja antakaa rakkaudelle aikaa. Kuulen melkein naurua niistä, vaikka tyhjiä ovatkin. Sitten tuoksuu ilmainen glögi. Kauppias
tiputtaa kuppiin höyryävää juomaa ja sujauttaa piparin kyytiin, ihan lempeän rauhallisesti hymyillen. Istahdan yhteen ruokaryhmään nuuhkimaan suloista tuoksua mukistani.
Samalla ostoparatiisin holvistoissa kaikuu iskelmätaivaan tähden laulamana Adamin joululaulun väkevät sanat: "...synteimme tähden henkensä Hän antoi, kärsi ristinkuoleman...." Ihan noin vain, kuin lipsahduksena tonttuleikkien välissä. Kaiuttimet on rohkeasti suunnattu joka puolelle: kristityille, muslimeille, ateisteille – niin ostovoimaisille kuin vain glögiä hörppiville tyhjätaskuillekin.
Liikutus kurkussa astun aroin mielin ulos ostoparatiisin portista. Kainalossani kannan vain pientä kultaisen hohtavaa kangaspalaa enkelinsiipiä varten.
2.12.2008 klo 11:46:44
sisar kirjoittaa
Niin kai se on että kirkossa odotta sydän panppailen , että tulisi hengen koskettamaksi. Ja sitten joskus tulee yllätetyksi, puhutelluksi siellä missä sitä vähiten odottaisi- ja se on mykistävää.
1.12.2008 klo 11:53:51
kotiäiti kirjoittaa
Kävin ostoskeskuksessa tutkimassa tarjouksia ja ostin tarpeellisia tavaroita perheelleni. Ai että oli kivaa, kun oli rahaa ja ostovoimaa. Kahvilassa, juodessani jonkun toisen keittämää kahvia (kotiäidit ymmärtävät tämän nautinnon!) omistin hetken miettimisen niille kotiäideille, joiden perheet ovat myös tarpeessa, mutta ei ole rahaa ostaa, niinkuin minulla oli. Ostoskeskuksessa ei ole kivaa, jos ei ole rahaa.
30.11.2008 klo 11:23:28
ihminen kirjoittaa
Vai eikö jokainen heistä ollut erikoinen? Suurin osa ristiinnaulituista oli, toivottavasti, rikollisia, mutta tunnetuin heistä ei.
Hänestä erityisen tekee kuitenkin se, miksi hänet ristiinnaulittiin. Ja tuon syyn voi jokainen vaikkapa lukea Raamatusta.
29.11.2008 klo 21:14:20
maalainen kirjoittaa
Olisipa kirkossakin samanlaista! Sinne tulisi mielellään perheen kanssa vaikka koko päiväksi.
28.11.2008 klo 00:09:25
irina kirjoittaa
Ihan nappiin Ilona! Ei kaikki ole niin yksiselittäistä! Hyvää adventinaikaa sinulle ja kaikille! Joka paikka ja joka aika on mahdollisuus.....
27.11.2008 klo 17:36:56
Henrik Sawela kirjoittaa
Roomalaiset ristiinnaulitsivat tuhansia.
Miksi tämän yhden kohdalla olisi jotain niin erikoista?