Päivän Sana 21.08.2017
Onnellinen se kansa,
jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on omakseen valinnut.

Ps. 33:12

Pietarin paikalla

21.4.2011 – seurakuntapastori Paula Närhi

 

Hiljaisen viikon maanantain evankeliumi alkaa meille ihmisille varsin tutuissa tunnelmissa. Jeesus petetään, hylätään ja jätetään yksin. Ensin hänet pettää Juudas, sitten hylkää luotto-opetuslapsi Pietari ().

 

Tiedämme kaikki miltä se tuntuu: hylkääminen, joukon ulkopuolelle sulkeminen, yksin jääminen. Se voi olla suoraviivaista ja näkyvää tai hienovaraista ja huomaamatonta. Sitä tapahtuu kaikissa ikäryhmissä ja kaikkialla. Se alkaa lasten hiekkalaatikoilta ja jatkuu vanhusten vuodeosastoille. Päiväkodit, koulut ja työpaikat ovat joukosta jättämisen kehtoja. Sitä tapahtuu myös lähisuhteissamme, perheissämme ja suvuissamme: mitätöintiä, ohittamista, pois sulkemista, yksin jättämistä.

 

Joukosta pois sulkemisen syyksi riittää pienikin poikkeama tai erilaisuus. Aina syytä ei edes tarvita. Me ihmiset vain olemme sellaisia: varmistaaksemme oman selustamme olemme valmiita polkemaan toista. Ihmisten välinen kanssakäyminen on suuri sosiaalinen peli, jossa vahvat seisovat niskan päällä. Ja me haluamme kuulua vahvoihin.

 

Joukosta jättäminen on yhteisöllinen ilmiö, johon kaikki paikalla olevat yleensä osallistuvat, halusivat sitä tai eivät. Tunnistamme tilanteet. Pitäisi nousta puolustamaan jätettyä. Viheltää peli poikki. Mutta eihän asia oikeastaan minulle kuulu. En halua sekaantua. Käännän pääni pois. Kiellän kaiken.

 

Näin helposti ja nopeasti se käy: itsemme löytäminen Pietarin paikalta. Pietarin ailahtelevuus tuntuu kovin tutulta. Uhmakkuus ja voimantunto vaihtuvat hetkessä arkuudeksi ja pelkuruudeksi.

 

Getsemanessa Pietari oli valmis tarttumaan miekkaan puolustaakseen Mestariaan sotilaita vastaan. Ylipapin palatsin pihassa tarvittiin enää vain palvelustyötön kysymys, ja Pietari kielsi edes tuntevansa Jeesusta. Asetelmat olivat muuttuneet. Jeesusta vastassa oli jo liikaa vaikutusvaltaisia ihmisiä: sekä juutalaisia että roomalaisia valtaa pitäviä.

 

Kyllähän mekin haluamme nousta vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Mutta usein jaamme Pietarin kohtalon. Salamannopeasti laskemme hintaa. Jos näytämme värimme ja asetumme heikomman puolelle, vaarannammeko oman asemamme, työpaikkamme, maineemme? Ja ennen kuin huomaammekaan, olemme kieltäneet kaiken. Siihen ei tarvita paljon: hyväksyvä hymähdys vahvojen suuntaan, katseen kääntäminen, keskittyminen omiin asioihin. Kunnes havahdumme oman kukkomme lauluun.

 

Pelokkaan ja ailahtelevaisen Pietarin vastakohdaksi hiljaisen viikon maanantain evankeliumissa asettuu Jeesus. Hän on tyyni, määrätietoinen, rakastava ja anteeksiantava. Hänen katseensa on siinä tehtävässä, jota varten hän tietää maailmaan tulleensa. Viimeiseen saakka hän puolustaa lähimpiään, heitä, joiden tietää pettävän itsensä.  ”Jos te minua etsitte, antakaa näiden toisten mennä.", hän sanoo sotilaille, jotka tulevat vangitsemaan häntä.

 

Jeesus ei takerru opetuslastensa epäonnistumisiin. Hän tietää heidän heikkoutensa, rakastaa, antaa anteeksi ja luottaa – kaiken jälkeenkin. Näistä tapahtumista ei ehdi kulua kovinkaan pitkää aikaa, kun Pietari jo asetetaan alkukirkon kallioksi, avainpaikalle ja vastuullisiin tehtäviin.

 

Meissä kaikissa asuu sekä joukosta pois jättäjä että jätetty, sekä pettäjä että petetty. Jeesus ei takerru meidänkään heikkouteemme. Sillä samalla rakkaudella ja anteeksiannolla, jolla Jeesus kohteli hänet kieltänyttä Pietaria, hän katselee meitä. Joukosta jättäjille ja pettäjille hän antaa anteeksi. Joukosta jätetyille ja petetyille hän sanoo: ”Minä tiedän sinun kipusi, olen ollut siellä.”


Paula Närhi




Kommentit

14.5.2011 klo 14:22:44
Aira kirjoittaa

Kiitos Paula puhettelevasta kirjoituksesta!

Valitettavan usein me näemme vain itsessämme sen jätetyn ja petetyn ihmisen.
Kuitenkin, niin kuin kirjoitit, meissä asuu molemmat.
On surullista, että itse teemme samaa toisille, jota joku toinen on tehnyt meille,esim. pettänyt tai jättänyt joukon ulkopuolelle, emmekä edes huomaa tai tajua sitä.
Vaikka Jeesus antaakin meille anteeksi, voimme silti itse kukin katsoa peiliin.





28.4.2011 klo 09:41:03
Kikka kirjoittaa

Kiitos Paulalle todella ansiokkaasta tekstistä! Luin sen useaan kertaan.

Totta on, että varmaan meillä jokaisella on kokemusta joukon ulkopuolelle jäämisestä. Mutta todella ikävää on myös havahtua siihen tietoisuuteen, että itsekin voi jättää jonkun yksin tai ryhmän ulkopuolelle.





Kirkkonummen Seurakuntayhtymä
PL 26, 02401 Kirkkonummi
Seurakunnantie 1
Puhelinkeskus (09) 80501
Fax (09) 853 3169
www.kirkkonummenseurakunnat.fi
Avoinna: ma-pe klo 9.00 - 15.00
Kesä-, heinä- ja elokuussa:
ma-to klo 9.00 - 11.30 ja 12.30 - 15.00
pe suljettu