Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Paljonko synti painaa?
9.8.2010 – pastori Johanna Siltala
Rippikoululaiset saapuvat kotakirkolle jokainen kivi mukanaan. Toisilla on pieni kivi taskussaan, mutta jotkut kantavat niin suuria kivenmöhkäleitä, että naama vääntyy irvistykseen.
Hetken päästä jokainen saa tuoda kivensä alttarille ja jättää mieltä painavat asiat ja synnit Jumalalle. Kivistä muodostuu alttarille kiviröykkiö, jonka keskellä kohoaa puinen risti. Kaikki taakat on anteeksi annettu.
Kerran radiotoimittaja soitti yllättäen minulle ollessani päivystävänä pappina ja kysyi kuulijoiden lähettämänä kysymyksenä: Paljonko synti painaa? Kysymys oli toisaalta hauska ja humoristinen, mutta toisaalta todellinen ja vakava. Kyllä synti painaa ja vaivaa.
Rippikoululaisten syntejä kuvasivat erikokoiset kivet. Kiven koko ei kuitenkaan välttämättä osoita kuinka vaivaavasta asiasta on kysymys.
Tiedämme hyvin, että pienikin kivi kengässä hiertää ja tekee elämästä epämukavaa. Välillä se saattaa unohtua, mutta taas jossakin elämäntilanteessa haittaa kulkua ja vie ajatuksia. Suurta kiveä taas on raskas kantaa, mutta toisaalta, jos sen laittaa reppuun, painolastiin saattaa tottua. Joku elämämme asia voi olla niin suuri, ikään kuin helmasynti, että olemme itse sille sokeita.
Usein kannamme turhaan monenlaisia taakkoja. Jeesus kuoli, jotta me voisimme jättää taakkamme ja jatkaa matkaa keventyneen sydämen kanssa. Niin kauan kuin elämme, kiviä kuitenkin kertyy reppuumme. Joka päivä olisi hyvä pysähtyä ristin juurelle pudottamaan niskasta sen päivän taakat.
Iltahartauteen ristin juurelle kerääntyi harras leiriporukka, joka yhdestä suusta rukoili autiomaan helmen rukouksen:
Johanna Siltala Kommentit20.8.2010 klo 15:05:28 | ||||||||
|
