Päivän Sana 20.08.2017
Jeesus sanoi:
"Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan."

Luuk. 4:24

Paasto on irtiottoa

1.2.2017 – kappalainen Tuula Peura

 

Tuhkakeskiviikosta (1.3) alkaa paastonaika, joka kestää pääsiäiseen. Edessä on 40 paastopäivää – siis kuusi viikkoa.

 

Joka vuosi joku kysyy papilta, mitä paasto tarkoittaa. Itsekin sitä aina pohdin samalla, kun pohdin, paastoaisinko tänä vuonna vai en. Lyhykäisesti paaston voisi kai määritellä kieltäytymiseksi. Aika monesta asiasta voi kieltäytyä, mutta miksi niin tekisin ja miksi kieltäytyisin.

 

Luin paastoon liittyvän aforismin: ”Rukous on se käsi, jolla tartumme näkymättömään. Paasto on käsi, jolla irrotamme sidonnaisuutemme näkyvään.” Andrew Murray -niminen mies on tuon viisauden lausahtanut.

 

Kristinuskon mukaan kaikki sidonnaisuutemme maalliseen on esteenä, kun yritämme löytää yhteyttä Jumalaan ja elää hänen tahtonsa mukaan. Siksi meidän tulisi hellittää, päästää irti. Siksi tulisi kieltäytyä, paastota.

 

Samalla kun kieltäydyn jostain, joka sitoo minua ja sydäntäni, tulisi minun paaston aikana kääntyä Jumalan puoleen. Minun tulisi lukea Raamattua ja rukoilla – ojentaa itseäni Jumalan suuntaan. Voisin tehdä sen. Paastoni voisi olla esimerkiksi sosiaalisesta mediasta luopumista. Sillä tavalla vapauttaisin aikaa Jumalalle puhumiseen ja hänen äänensä kuuntelemiseen.

 

Ruokapaastoa harrastavat monet. Hyvä ajatus voisi olla lihasta luopuminen ja kasvisruokaan siirtyminen paaston ajaksi. Paastoon kuuluu nimittäin myös ajatus jonkin tai jonkun hyväksi toimimisesta sen kautta, että itse luopuu jostain. Kun luopuu lihasta, toimii ympäristön hyväksi. Lihantuotanto on ympäristöä vahvasti kuormittavaa. Uusi ruokavalio pakottaa etsimään uusia vaihtoehtoja. Se avartaa mieltä ja saattaa jopa keventää, vaikka laihduttaminen sinällään ei ole hengellisen paastoamisen tarkoitus.

 

Lihasta luopuminen on muuten kuulunut kristilliseen elämäntapaan pitkään: perjantai on perinteisesti ollut viikoittainen paastopäivä, jolloin on syöty vain kasvisruokaa. Perjantaipaasto on merkinnyt pitkäperjantain muistamista.

 

Kyllä paasto voi olla myös yksinkertaisesti hiljentämisestä.  Monet olemme kovasti omiin kiireisiimme sidottuja. Mitäpä jos jättäisimme kiireen ja pysähtyisimme. Jälleen jäisi aikaa rukoilla, tai kuunnella hengellistä musiikkia, tai lukea Raamattua, tai mennä kävelylle luontokirkkoon Luojan luomaa katselemaan.

 

Paastoa ei kuitenkaan tulisi suorittaa. Eikä siitä tulisi tehdä julkista juttua – sanotaan. Jos paastolla alkaa kerskua, siitä tuleekin suorittamista ja kenties oman itsen korostamista. Paastolupaus on minun ja Jumalan ja sinun ja Jumalan välinen asia. Jumalan edessä käyn ne taistelut, joita paastoon mahdollisesti liittyy. Paasto on hengellinen harjoitus, joka voi syventää Jumala-suhdetta ja luottamusta häneen. Ketään se ei pelasta – jos nyt ei sitten ihan pientä kappaletta luontoa, jos se on ekopaasto.

 

Tuula Peura




Kommentit

8.3.2017 klo 19:05:23
Juhani kirjoittaa

Kiitos, Tuula, tästä esittämästäsi tärkeästä kutsusta paaston aikaan! Itseäni kosketti kirjoituksessasi, tässä kaiken muun elämänmuodon keskellä, tuo kuvaamasi mahdollisuus, nyt ihan kirkkovuoden siihen antaman mahdollisuuden myötä, oman Jumala-suhteen hoitamiseen: "Löytää yhteyttä Jumalaan ja elää hänen tahtonsa mukaan". Niinhän Matteuskin Jeesuksen vuorisaarnaa sanottaessaan toistaa ja samalla rohkaisee meitä juuri tähän Isä-suhteemme hoitamiseen. Jos tutkailemme hänen evankeliuminsa lukuja 5 ja 6, niin löydämme, kuinka Jeesus kuvaa, miten Isä kaiken keskellä on niin meitä lähellä, ja kuinka olemme niin koko ajan Hänen huolenpitonsa varassa.
Ja juuri tämän löytämiseksi meillä on nyt anettu aivan erityistä, kaikesta muusta elämästä erotettua, aikaa. Tähän oman Isä-suhteemme hoitamiseen.





Kirkkonummen Seurakuntayhtymä
PL 26, 02401 Kirkkonummi
Seurakunnantie 1
Puhelinkeskus (09) 80501
Fax (09) 853 3169
www.kirkkonummenseurakunnat.fi
Avoinna: ma-pe klo 9.00 - 15.00
Kesä-, heinä- ja elokuussa:
ma-to klo 9.00 - 11.30 ja 12.30 - 15.00
pe suljettu