Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Outoja maisemia04.04.2008 - diakoniatyöntekijä Helvi Vuolasmaa -
Olen miettinyt ja ihmetellyt elämänmenoa ja niitä maisemia, jotka vilahtavat silmien ohi kuin autolla ajaessa. Monta kertaa arjen keskellä mietin, mitä minä näin – ymmärsinkö oikein näkemäni. Pitkäksi aikaa ei voi jäädä tsuumailemaan maisemaa, koska riskinä on, että ajaa ojaan tai päin vastaantulevaa. Tässä joku välähdys teemasta: ”ymmärsinkö oikein”.
Työssäni törmään siihen, että tänä päivänä ihmisten ongelmaksi ovat kohonneet yhä enemmän maksamattomat vuokrat. Olen aina ajatellut itsestään selvänä asiana, että asuminen on sellainen elämän ykkösjuttu, joka pitää hoitaa ensin – sitten vasta maksetaan muut laskut ja lopulla syödään, jos syödään.
Mistä siis on kyse, kun vuokravelallisten määrä kirkkonummella lasketaan todennäköisesti jo sadoissa? Onko kysymyksessä itsensä hylkäämisestä: ”Mitä sillä on väliä, vaikka asunto menee, kun muutenkin jo kaikki on pielessä”.
Vai onko kyse optimismista ja hyväuskoisuudesta: ”Kyllä minä sen jotenkin maksan, kehitän jotakin ylimääräistä tienestiä, tulee joku sukulainen, sosiaalitoimi tai seurakunta, joka pelastaa minut perässä laahaavasta vuokrasta”.
Onko meidän aikamme sairastuttanut ihmisen niin, että puhelinlaskut, nettimaksut ja auton ylläpitäminen on niin tärkeää, että hämärtyy tarpeiden tärkeysjärjestys? Siis se, että Suomessa vain harva pärjää ulkona ympäri vuoden.
Toinen asia, jota olen miettinyt, on tv. Kanavien ja ohjelmatarjonnan paljous synnyttää omaa elämää kaventavaa riippuvuutta. Omasta elämän arjesta meitä houkuttelee irtautumaan toisten salatut elämät, kotikadut, rikokset, huumat, menestystarinat, mallikoulut, suurimmat pudottajat, selviytyjät ja tosi-tv.t. Niin ja toisten tekstiviestit!
Miten suuri kiusaus on hukuttaa oma sisäinen levottomuus, mielen tyhjyys ja ihmisen ikävä siihen, että vaihtaa kanavaa sen mukaan, mikä seuraavaksi nappaa kiinni omaan tarpeeseen.
Näiden kahden maiseman tai kuvan esille nostamisella en moralisoi tai osoittele vaan ihmettelen tätä elämän menoa ja kyytiä, jossa istun mukana kanssa matkustajana.
Samalla ihmettelen ihmisenä ja vielä kristittynä kanssa matkustajana, onko olemassa toista tietä kulkea tätä ihmisen elämää. Ettemme olisi ihan niin hukassa, niin eksyksissä itsestämme ja elämäntarkoituksesta. | ||||||||
|
