Päivän Sana 21.08.2017
Onnellinen se kansa,
jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on omakseen valinnut.

Ps. 33:12

Odotusta

19.12.2008 – erityisnuorisotyönohjaaja Mika Siltala –

 

Joulu on taas kerran ovella, vanhaa ja hieman kulunutta sanontaa käyttäen. Jostain syystä vain ei oikein tunnu siltä. Tähän ei liity nyt mitään erityistä syytä, vaikka tästäkin tietysti voisi väitellä, jos jaksat lukea pidemmälle, mutta ei – olen huomannut saman ilmiön jo niin pitkään kuin muistan. Joulusta vain ei aikuisena saa samoja kiksejä kuin joskus lapsena.

 

Toisten hössötystä seuraamalla voi tietysti yrittää virittäytyä juhlatunnelmaan, mutta itseäni se ainakin lähinnä stressaa ja pahimmillaan syventää osattomuuden kokemusta. Itselleni joulu on ennen kaikkea vapaapäiviä, hiljentymistä, hyvää ruokaa ja aikaa läheisten kanssa. En ymmärrä kuinka jouluvalmistelujen maaninen hössöttäminen, jonottaminen kauppakeskusten kassajonoissa tai b-luokan iskelmätähtien esittämien rekilaulujen renkuttaminen marraskuusta lähtien voisi palvella siinä.

 

Itselläni tähän jouluun sisältyy kuitenkin jotain erityistä, kuten yritin alussa vihjata. Odotamme esikoistamme, jonka pitäisi syntyä maailmaan joskus heti tammikuussa, joten tämäkin odotus alkaa olla lopuillaan tai ”jo ovella”, kuten joulusta jo taisin mainita.

 

Sattuneesta syystä tämä suurempi odotus on pohdituttanut pitkin matkaa. Itse asiassa löydän siitä paljon yhtäläisyyksiä sanailuuni joulusta. Näin miehenä on pakko tunnustaa, että lapsen odottaminen tuntuu yllättävän vähän ”miltään”. Tunteen tasolla on vaikea konkretisoida pullottavaa mahaa omaksi jälkikasvukseen ja tuleva tilanne tuntuu muutenkin tavallaan jotenkin saavuttamattomalta. Myös tässä odotuksessa vaivaa tietynlainen osattomuus.

 

No, olen varma, että jos Luoja suo kaiken menevän hyvin, osattomuus vaihtuu vuosia kestäväksi hyvin vahvaksi osallisuudeksi tai jopa pakkotyöksi tämän juniorin kanssa, mutta sehän onkin aivan eri juttu. Nyt puhutaan odotuksesta. Jokainen odottaa asioita tavallaan. Eihän kukaan voi sanoa toiselle, että ”odotat muuten tuota juttua aivan väärin”.

 

Toisaalta odotus on ennen kaikkea valmistautumista. Fyysisesti asioihin on yleensä helppo valmistautua esimerkiksi ostamalla joululahjat ajoissa tai hommaamalla kaikki lastentarvikkeet hyvissä ajoin ennen synnystä valmiiksi. Myös henkisesti voi ja pitää valmistautua, kysy vaikka keneltä tahansa huippu-urheilijalta.

 

Tunnetasolla asiat vain eivät ole niin yksinkertaisia. Niihin saattaa olla vaikeaa tai jopa mahdotonta vaikuttaa. Odotus on samalla myös heittäytymistä. Heittäytymistä sen varaan, että elämä kantaa ja on samalla arvaamatonta. Päämäärätön hössöttäminen voi olla myös tämän tosiasian pakenemista.

 

Itse asiassa ihmisen elämä taitaa olla matkaa odottamisesta ja valmistautumisesta toiseen – hiljalleen kohti vihollisista viimeistä eli kuolemaa. Tällä pitkällä pakomatkalla taidamme kaikki olla. Elämän pienistä jutuista pitäisi silti ehtiä nauttia; joulun pipareista, vauvan potkuista mahassa tai rauhallisista vapaahetkistä. Koska ilman kykyä nauttia elämä menee hukkaan ja matka on turha.

 

Hyvää Joulua ja onnellista tulevaa vuotta 2009!




Kommentit

12.1.2009 klo 11:07:26
helvi vuolasmaa kirjoittaa

Kiitos Mika jakamisesta.Tulin töihin ja oli mukava kuulla mietteitä, kuulumisia. Hengessä mukana - odottelen kuulumisia.t helvi





Kirkkonummen Seurakuntayhtymä
PL 26, 02401 Kirkkonummi
Seurakunnantie 1
Puhelinkeskus (09) 80501
Fax (09) 853 3169
www.kirkkonummenseurakunnat.fi
Avoinna: ma-pe klo 9.00 - 15.00
Kesä-, heinä- ja elokuussa:
ma-to klo 9.00 - 11.30 ja 12.30 - 15.00
pe suljettu