Päivän Sana 21.08.2017
Onnellinen se kansa,
jonka jumala on Herra,
kansa, jonka Herra on omakseen valinnut.

Ps. 33:12

Muuttaja löysi paikkansa seurakunnasta

25.9.2012 – seurakuntalainen Leena Riipinen

 

Olen aina kuulunut evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kerran harkitsin kirkosta eroamista ja tätä häpeän edelleen, koska syyt olivat pelkästään taloudelliset.

 

Muistin koulun uskontotunneilta anekauppa-aiheen ja sanonnan: ”kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Ajattelin tuolloin, että kirkollisveron maksaminen ei takaa minulle taivaspaikkaa ja uskoni ei saa olla kirkollisverosta kiinni. Köyhänä yksinhuoltajana mietin tuolloin oman talouteni säästökohteita ja kirkosta eroaminen oli yksi kohde muiden joukossa.

 

Onneksi vielä tuolloin 2000 luvun tuntumassa olisi itse pitänyt henkilökohtaisesti käydä virastossa eroamassa kirkosta, että eroaminen olisi ollut mahdollista. Olin tuolloin vasta muuttanut työn perässä Keski-Suomesta Kirkkonummelle ja en tuntenut ketään uudesta seurakunnasta ja kuuluminen vieraaseen seurakuntaan ei tuntunut tärkeältä.

 

Sopeutuminen uuteen kotipaikkaan kesti aikansa, mutta huomasin aika pian, että keskellä kylää on seurakuntatalo ja siellä näytti olevan viikoittain kaikenlaista toimintaa. Seurakuntatalon valot syksyiltana kutsuivat minua.

 

Kuoroihmisenä kaipasin kuoroa. Yksinhuoltajana kuitenkaan ei ollut omaa vapaata aikaa liittyä mihinkään kuoroon. Kun seurakunnan kuoro tarjosi kuoroilloiksi lastenhoidon seurakuntatalolla, niin päätin pyrkiä kirkkokuoroon.

 

Ennakkokäsitykseni kirkkokuoroista eivät olleet kovinkaan korkealla. Kuvittelin, että kirkkokuoroissa laulaa tiukkapipoisia mammoja pyhäkoltuissaan. Yllätys olikin suuri, kun koelaulussa minua vastassa oli nuori ja innokas kanttori ja kuorolaiset olivat enimmäkseen omanikäisiäni. Tiukkapipoisuudesta ei ollut tietoakaan, päinvastoin!

 

Ensimmäisenä kuoroiltana salissa oli laulujen välissä iloinen puheensorina ja hyvä tunnelma. Ensikertalaisenakin pääsin tästä tunnelmasta osalliseksi. Tunsin olevani tervetullut joukkoon.

 

Tenavani otti seurakuntatalon toiseksi kodikseen ja niinpä marssimme joka torstai molemmat yhtä matkaa seurikselle harrastamaan. Kuoroiltoina tenavallakin oli kivaa ja ennen kaikkea äiti sai omaa laatuaikaa lempiharrastuksen parissa.

 

Tästä ensimmäisestä lauluillasta lähtien olen laulanut suurella innolla seurakunnan kuorossa. Pidän tätä kuoroharrastusta myös samalla oman kristillisyyteni ylläpitäjänä. Kirkkovuoden juhlapyhät tulee pyhitettyä ja kirkossa tulee käytyä jo kuoroharrastuksen tiimoilta.

 

Toivon, että kaikki Kirkkonummelle muuttavat löytävät oman kotiseurakuntansa ja sen toiminnan omakseen!

 

Leena Riipinen




Kommentit

24.10.2012 klo 16:10:30
Leena Riipinen kirjoittaa

Kiitos Erkki kommentistasi. Häpeä on moniselittenen tunne, johon voi liittyä myös syyllisyttä.

Köyhyys voi olla myös yksi syy, vaikka toisaalta kirkon diakoniatyö tekee juuri heikompiosaisten eteen paljon arvokasta työtä.



23.10.2012 klo 13:22:07
Erkki Porola kirjoittaa

"Kerran harkitsin kirkosta eroamista ja tätä häpeän edelleen, koska syyt olivat pelkästään taloudelliset." - Mielestäni ei ole syytä hävetä tosiasiaa, että rahavarat ovat rajalliset. En usko, että Taivaan Isäkään panee pahakseen.

Nykyajan trendi tuntuu olevan se, että kirkon jäsenien määrä vähenee. Mistähän tämä johtuu? Vastauksia on varmaankin monen laisia, joista yksikään ei ole "se ainoa oikea".





Kirkkonummen Seurakuntayhtymä
PL 26, 02401 Kirkkonummi
Seurakunnantie 1
Puhelinkeskus (09) 80501
Fax (09) 853 3169
www.kirkkonummenseurakunnat.fi
Avoinna: ma-pe klo 9.00 - 15.00
Kesä-, heinä- ja elokuussa:
ma-to klo 9.00 - 11.30 ja 12.30 - 15.00
pe suljettu