Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Mummon itkettäjä7.4.2009 – tiedottaja Timo Merensilta –
Menneisyydestä nousee joskus mieleen kiusallisia takaumia. Sellaisia vastenmielisiä muistoja, jotka toivoisi unohtuvansa iäksi. Minun flashbackini liittyy paastoon ja mummuuni.
Lukiolaisina olimme parin muun seurakuntanuoren kanssa päättäneet aloittaa pääsiäistä edeltävän paaston. Paastosimme punaisesta lihasta, jälkiruuista ja karkeista. Ihan toimiva ohjelma. Paaston tarkoituksesta oli puhuttu ja ymmärsimme, että paastolla tuli vastustaa itsekkyyttä. Sillä ei saanut kerätä irtopisteitä.
Mummuni asui vanhainkodissa. Hänellä ei ollut mahdollisuutta käydä kaupassa ostoksilla. Häntä harmitti ja nolotti, kun ei voinut tarjota kylässä käyville lapsenlapsilleen herkkuja.
Tuona samana paastonaikana hän oli pyytänyt jotakuta toista vanhainkodin asukasta tuomaan kaupasta muutaman suklaapatukan. Kun sitten seuraavan kerran poikkesin mummuani katsomaan, hän tarjosi minulle innosta hymyillen suklaata.
Siihen minä: ”Kiitos nyt kovasti, mutta en minä voi ottaa, kun nyt on paastonaika.” Mummuni katsoi minua epäuskoisena ja tarjosi uudelleen. Kun toistamiseen kieltäydyin, mummuni ryhti painui ja kyynel pyrki silmäkulmasta esiin.
Nuoressa päässäni kuvittelin, että tässä minä nyt kiusausta vastustan. Hiukan aavistelin, että homma menee pieleen, mutta en löytänyt asiaan ratkaisua. Kotona mummun kostuneet silmät lopulta läpäisivät hurskaan kuoreni ja aloin ymmärtää töpänneeni pahemman jälkeen. Vieläkin kuumottaa poskia, vaikka aikaa on kulunut kohta kolme vuosikymmentä.
Myöhemmin kuulin viisaiden opettavan, että oikeaa paastoa muut eivät huomaa lainkaan. Ennen kaikkea paastoaja ei saa kieltäytyä hänelle tarjotuista asioista – se olisi väärää paastoa.
En ole menettänyt uskoani paaston hyödyllisyyteen sinänsä. Mutta flashback pitää huolen, että kammoksun kaikkea hurskastelua. Aivan liian usein uskonnollinen tapa estää näkemästä rakkauden vaatimusta. Kommentit9.4.2009 klo 23:51:15 9.4.2009 klo 16:25:52 8.4.2009 klo 19:27:18 | ||||||||
|
