Miten uskoa?

5.2.2009 – seurakuntalainen Erkki Porola –

Seurasin korvat höröllä, suurella mielenkiinnolla, Lilli Riihirannan hengellistä etsimistä kuvaavaa TV1:n ohjelmaa Mitä uskoa? Neliosaisessa ohjelmassa kuvattu etsijän polku vei minut mukanaan; sain kokea rinnalla kulkemista, sain samaistua ja tunsin löytäneeni sielun sisaren.

Olen pohdiskellut uskon asioita joissain yhteyksissä ”lillimäisen avoimesti”. Minua ohjelmassa puhutteli avoimuus ja omakohtaisuus. Mieleen tuli oma periaatteeni Mitä enemmän panen itseni peliin, sitä enemmän voin voittaa – tai saada turpaan. Ohjelmaa seuratessani tuli mieleen kysymys Miten (pitäisi) uskoa?

Miksi? Kokemukseni mukaan on niin paljon heitä, jotka tietävät paremmin. Etsijän polulla tulee vastaan kaksi ilmeisen tärkeää ja haastavaa asiaa: naispappeus ja rekisteröityjen parisuhteiden siunaaminen.

Kysymyksen naispappeudesta pitäisi näin maallikon näkökulmasta olla ”selvää pässinlihaa”; onhan Suomen luterilaisessa kirkossa ollut naispappeja jo parikymmentä vuotta. Rekisteröidyn parisuhteen siunaamisasiaa valmistelee ymmärtääkseni työryhmä, joka tekee esityksensä kirkolliskokoukselle. Maltetaanko odottaa?

Keskustelussa tulee usein esiin käsite raamatuntulkinta. Ymmärtääkseni on olemassa kaksi koulukuntaa, joiden näkemykset eivät ole yhdenmukaisia.

Arvioni mukaan äänekäs vähemmistö on sitä mieltä, että Raamatussa ei kerta kaikkiaan ole tulkinnan varaa, vaan jokainen lause on sananmukaisesti totta ja sellaisenaan Jumalan sanaa.

Hiljaisen enemmistön (taas subjektiivinen arvio) mielestä Raamattua lukiessa olisi kohtuullista ottaa huomioon ne olosuhteet, esimerkiksi kulttuurisidonnaisuus ja aikakausi, jolloin Raamattu on kirjoitettu.

Voisiko ajatella, että taivaan Isä on pitänyt tarpeellisena reagoida maailman muuttumiseen ja siksi (ihan sananmukaisesti) kirjoittanut uuden testamentin?

Kuuluin nuoruudessani partioon. Sen aikaiseen partiolakiin sisältyi kohta Kunnioita toisen vakaumusta. Ehkä nuoruusmuistoista johtuen mieleeni on tullut seuraavia kysymyksiä. Voiko olla olemassa yhtä ainoaa ”oikeaa uskoa”? Voiko usko olla henkilökohtainen asia vai onko sen oltava ”valmis paketti” periaatteella ota tai jätä? Kenellä on oikeus arvostella toisen uskoa / ideologiaa? Voidaanko ”hyväksyttävälle uskolle” asettaa raamit?

Miten uskoa?

Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

11.2.2009 klo 18:06:11
Erkki Porola kirjoittaa

"Veli todistaa väkevästi." Tuntuu hyvältä, että joku ymmärtää ajatuksiani. Kiitos, Urpo

Ilmoita asiaton kirjoitus

9.2.2009 klo 22:13:3
Urpo K kirjoittaa

Kirjoitat oleellisia asioita!

Olen itse todella väsynyt siihen, että tätä parisuhdejuttua tai vaihtoehtoisesti naispappeusasiaa hierotaan loputtomiin.

Elämän ja uskon keskeiset, upeat ja kipeät asiat jäävät varjoon, kun pienet ja ahdistuneet sielut tappelevat omien rajojensa kanssa. Kirkko on monessa mielessä jäänyt toisarvoisten kysymysten vangiksi.

Kannattaa aina kysyä, mistä nämä äänekkäät "raamatullisen uskon" puolustajat puhuvat. Hyvin harvoin evankeliumista - yleensä oman ajattelunsa rajoista.

Ilmoita asiaton kirjoitus