Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.
Ef. 4:10, Helatorstai
7.1.2011 – seurakuntalainen Erkki Porola
Masalan kirkossa järjestettiin joulukuussa 2009 seurakuntailta teemalla Usko ja äijäenergia. Nuo kaksi sanaa saattavat vaikuttaa huonosti yhteensopivilta.
Kun puhutaan uskon roolista miesten karussa maailmassa saattaa joidenkin mieleen tulla, että "Tosimieshän ei uskoa tarvitse! Sehän on akkojen hommia, lälläripuuhaa!"
Yritän omalta osaltani vaikuttaa siihen suuntaan, että elävä usko ei todellakaan ole vain naisten erityisoikeus, ei pelkkää kaanaan kieltä. Ehkä ajatustani voisi mahtipontisesti kutsua nimellä Missio mies.
Uskon eläminen todeksi ei kaikille ole vain ”jeesustelua halleluja-bulevardilla”. Usko on osa elämää. Elämässä voi olla särmää. Siis uskossakin voi olla särmää. Ja äijäenergiaa. Marraskuusta 1992 maaliskuuhun 1993 olin hoitojatkumossa: Hangonkadun katko – Tervalammen huoltolaitos – Hermannin hoitokoti – tukiasunto. Hoitoputkeen pääsemistä edelsi runsaat kaksi kuukautta kestänyt asunnottomuus, kaikkine lieveilmiöineen. Hoitoputken "kruunun jalokivenä" oli elokuussa 1993 hoitojakso Lapinlahden sairaalassa. Nämä kokemukset ovat epäilemättä jättäneet jälkiä minuun, myös minun uskooni.
Tuota elämänvaihetta muistellessani tulee mieleen, että loppujen lopuksi elämässä on itsestäänselvyyksiä vain hyvin vähän. Tätä vaan ei ole helppo muistaa. Toisaalta: ihan hyvä, että nyt muistan.
"Sinulle kiitos, Isä maan ja taivaan..." (VK 326).
Erkki Porola
16.1.2012 klo 19:06:20
kirjoittaa
Hupsista Jonna! Pahoittelen vastauksen viivästymistä, "mitä nyt vuoden verran".
Ehkä tällä "myöhäisherännäisyydellä on jokin merkitys.
Erkki
22.1.2011 klo 10:13:49
Jonna kirjoittaa
Kiitos Erkki tärkeästä näkökulmasta ja avoimesta jakamisesta!
Uskossa on särmää! Samaa viestiä pitäisi saada myös nuorille, joista monet kokevat uskon jotenkin "nynnyilynä".