Päivän Sana 23.07.2017
Jeesus sanoi: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua."

Mark. 10:21

Miksi sinä itket?

17.4.2017 – seurakuntapastori Johanna Siltala

 

Olen tyhjän haudan äärellä ja itken,

itken niin kuin Maria, joka oli menettänyt ystävänsä ja mestarinsa,

itken kaikkien niiden ihmisten puolesta, jotka ovat menettäneet läheisensä,

niiden puolesta, jotka elävät vaikeissa oloissa, joista tuntuu, että elämässä ei enää ole toivoa.

Siltä tuntui opetuslapsista, siltä tuntui Mariasta siinä hetkessä.

 

Itkuun sekoittuu hämmennystä. Hauta näyttää tyhjältä, mitä se voi merkitä?

Missä hän on, hän jonka seurassa Maria vaelsi pitkään, kuunteli joka sanan, koki tulleensa hyväksytyksi omana itsenään. Hän, joka sai Marian elämän suunnan muuttumaan?

 

Minäkin olen hämmentynyt, mikä on tämä nykypäivän pääsiäinen, onko enää mitään eroa arjella ja pyhällä, käydään kauppaa, elämänmeno jatkuu, tekisi mieli pysäyttää joku kadulla ja kysyä, hei, etkö ole kuullut, hauta on tyhjä, tule sinäkin katsomaan!

 

Hauta on tyhjä, mekin olemme kuulleet siitä. Entä sitten -epäilyksiä riittää. Ehkä Maria on väärällä haudalla, ehkä joku on varastanut Jeesuksen ruumiin. Toivon, että tämä on jotakin enemmän. Ei virhe, vaan ihme, jotain, joka ylittää ihmisen ymmärryksen. Uskaltaisimmeko uskoa, että Jumalalle on kaikki mahdollista...

 

Itkun ja hämmennyksen keskeltä kuuluu kysymys Marialle:

Miksi itket, nainen? Ketä sinä etsit?

 

Sama kysymys esitetään minulle ja sinulle tänä aamuna, miksi itset, ketä sinä etsit?

Itkun aiheita maailmassa riittää. Murheellisiin mietteisiin on helppo jäädä kiinni niin, ettei sydämessä ole tilaa toivolle eikä pääsiäisen yllätykselle.

Ketä sinä etsit? Ketä etsin?

Etsin ystävää, ymmärtäjää, jotakuta joka kuulisi, rakastaisi ja ymmärtäisi, täydentäisi minua. Etsin täydellisen hyväksyvää rakkautta, jotakuta joka auttaa kantamaan taakkani. Vain Jumala voi olla vastaus tällaiseen ikävään.

 

Maria oli saanut kokea ystävyyttä ja hyväksyvää yhteyttä. Siksi hän kaipasi Jeesusta, jonka kanssa oli kokenut olevansa kokonainen.  Pääsiäisaamun murheeseen uponneena,  hän ei huomannut, että Jeesus seisoi aivan hänen takanaan.

 

Maria kääntyi, yllättyí ja tunnisti: rabbuuni. Siinä hän oli, hän, jonka ruumista Maria oli etsinyt. Siinä hän nyt oli, niin elävänä ja todellisena kuin ihminen voi toiselle olla.

 

Marian sydämen täyttää ilo ja rauha, kaikki menneiden päivien tuska ja pelko oli kuin pois pyyhkäisty.

Hän elää.

 

Maria lähti viemään Jeesuksen pyynnöstä sanaa pääsiäisaamun ihmeestä toisille. Yksi lause riitti kertomaan tärkeimmän: minä olen nähnyt Herran!


Toiset uskoivat, toiset eivät, jotkut lähtivät itse haudalle varmistamaan.

Edelleen toiset uskovat, toiset eivät, monet haluaisivat uskoa.


Kun ylösnousemus on totta, mikään elämässämme ei enää ole merkityksetöntä.

Haluaisin olla ylösnousemuksen todistajissa, joiden suru ja pelko muuttuu rohkeudeksi kertoa elämän sanomaa.

 

Vapahtaja kohtaa yhden ihmisen kerrallaan, pysähtyy ja kysyy: Mitä sinä itket, hän kuulee vastauksen.

 

Kerran vielä kohtaamme ylösnousseen kasvoista kasvoihin. Silloin itkua ei enää ole, vaan Kristuksen kirkkaus loistaa kuin aurinko.

 

Johanna Siltala






Kirkkonummen Seurakuntayhtymä
PL 26, 02401 Kirkkonummi
Seurakunnantie 1
Puhelinkeskus (09) 80501
Fax (09) 853 3169
www.kirkkonummenseurakunnat.fi
Avoinna: ma-pe klo 9.00 - 15.00
Kesä-, heinä- ja elokuussa:
ma-to klo 9.00 - 11.30 ja 12.30 - 15.00
pe suljettu