Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Manhattan ja ystävyyden maku15.8..2008 – seurakuntalainen Laila Liukka –
Jim oli matkustanut Valdastata Georgiasta Atlantan SC kautta New York Cityyn meitä vastaan, tuhansia kilometrejä. Sitä ennen hän oli lähettänyt meille matkapuhelimen kotiin ja amerikkaisen liittymän – nämä kotoiset kun eivät rapakon takana toimi.
JFK:llä odotti keltalippalakkinen mies: emme olleet nähneet 23 vuoteen. Halaukset! Hän lupasi tilata meille kuljetuksen kentältä hotelliin. Eikä minkä tahansa kuljetuksen: valkoisen limusiinin.
Sen jälkeen hän vei meidät entisen kotikaupunkinsa hienoimpiin kolkkiin ja nähtävyyksiin. Emme ikinä olisi löytäneet niitä ilman hänen opastustaan ja seuraansa niin joustavasti ja lyhyessä ajassa.
Oli sykähdyttävää kokea tuon kaltaista rakkautta. Se ympäröi kaikkialla ja jää asumaan mieleen.
Ensin haluaisi maksaa takaisin, kompensoida, ettei jää mitään velkaa. Kunnes Jimin läheisyydessä tajuaa, että vastalahjan suorittaminen ei tähän hetkeen sovi, se särkisi koko hetken. On opittava ottamaan vastaan ilman, että jää velkaa. Ja kuitenkin, haluaisin jatkaa tätä kokemaani rakkautta, antaa sen jollekulle jatkumaan taas edelleen.
Yhteinen vuorokautemme New York Cityn sykkeessä päättyi.
Kristus rakasti meitä niin paljon, että hän antoi koko elämänsä. Se on rakkauden lahja, jonka me voimme ottaa vastaan. Vaikka haluaisimme, uhri on liian suuri, emme voi maksaa mitään takaisin.
Kristuksen kanssa matkavuorokautemme ei pääty. Hän on kanssamme joka hetki, maailman loppuun saakka. Sen hän lupasi. | ||||||||
|
