Maailman hiippakuntamme?

28.3.2010 – pastori Panu Pihkala

Kristuksen kirkon luterilainen hiippakunta kokoontuu Stuttgartissa heinäkuussa.

Ekumenia on edennyt. Harva kristitty enää ajattelee, että ainoastaan hänen oma seurakuntansa on osallinen pelastuksesta. Tällä voi olla yhteytensä myös kirkosta eroamiseen. Väki ajattelee, ettei eroa uskosta, vaikka eroaakin kirkon jäsenyydestä. Mutta tämä on toisen blogin paikka.

Uskon kieli puhuu Kristuksen kirkosta, maailmanlaajuisesta. Kun kirkkokunnat kohtaavat, ne ovat oikeastaan hiippakuntia Kristuksen kirkossa. Luterilainen maailmanliitto (LML) on meidän maailman hiippakuntamme: siihen kuuluu selvä enemmistö kaikista luterilaisista.

Stuttgartissa on heinäkuussa tämän hiippakuntamme yleiskokous. Satoja ihmisiä kaikkialta maailmasta saapuu tekemään päätöksiä, rukoilemaan ja kasvamaan yhdessä. Kuten ihmisten kohtaamisessa aina, on päätösten lisäksi koko prosessilla erityinen arvo. Kohtaamisten seuraukset leviävät kaikkialle maailmaan, kenties siemeninä uudesta ymmärryksestä.

”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme” on tämän yleiskokouksen teema. Kuuden, seitsemän vuoden välein kokoontuvilla yleiskokouksilla on aina yleisteema, joka ohjaa rukouselämää – mutta myös päätöksiä. Kyse on siitä, että muistamme Jumalan olevan läsnä kirkkonsa elämässä. Maalliset päätökset eivät ole koskaan pelkästään maallisia päätöksiä: niillä on aina hengellinen ulottuvuus. Kristityt rukoilevat, että Jumalan tahto toteutuisi heidän tekojensa kautta.

Haasteita ja samalla kasvun mahdollisuuksia on paljon. Kirkot ovat aina sidoksissa yhteiskuntansa vaiheisiin, vaikkeivät samaistuisikaan niiden kanssa. Osalle luterilaisista kirkoista esimerkiksi samaa sukupuolta olevien siunaaminen on vaikea aihe edes keskusteltavaksi, osalle se on jo päätettyä todellisuutta. Miten keskustella ja kokea yhteyttä, kun lähtökohdat ovat niin erilaiset?

Ajattelen ja uskon, että ainoa oikea tie on nimenomaan kohtaaminen. Kristus ei kutsu kulkemaan poispäin: Kristus kutsuu kohtaamaan ja rakastamaan. Eroista huolimatta kristityillä on iäti kestävä yhteinen perusta: riippuvaisuus Jumalasta, Hänestä, joka tekee maailmassa työtään. Meidän ja muiden kautta.

Yleiskokouksen internetsivut ovat paremmat kuin koskaan aiemmin: suosittelen lämpimästi vierailua – sivustolla. Koko LML:n tavoite on, että yhteyttä voitaisiin elää todeksi sekä edustuksellisella tasolla että ruohonjuuritasolla.

Yksi mahdollisuus tähän on yleiskokousmateriaalien, raamattutyöskentelyjen ja kuvien ja kertomusten käyttö arjessa. Materiaalit ovat ladattavissa englanniksi pdf-tiedostoina: suosittelen sekä kotona että seurakunnan tilaisuuksissa käytettäväksi!

Olen itse Stuttgartissa yhtenä kirkkomme edustajista. Tehtävä on innostava ja suureen vastuuseen kutsuva. Otan mielelläni vastaan ajatuksia tähän kohtaamisprosessiin liittyen ja pyrin myös välittämään yleiskokouksen antia kotiseuduilleni.

Mitä meille merkitsee maailmanlaajuisesti tämä perustava pyyntö: Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme?

Panu Pihkala

Panu on virkavapaalla tekemässä väitöskirjatutkimusta.

LML kotisivut:
Yleiskokous:
Raamattututkiskelut:
Teema-materiaalit:

Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

29.3.2010 klo 11:49:54
Kikka kirjoittaa

Syvällistä kirjoitusta, Panu!

Lutherin Vähä Katekismuksen mukaan kyse on, ei siis pelkästään ruoasta ja juomasta, vaan myös kunnollisista ja luotettavista esimiehistä, terveydestä, hyvistä ystävistä, luotettavista naapureista jne.

Tärkeintä kaiketi lienee, aivan yksinkertaisesti sanottuna, että koko luomakunnalle riittäisi tarpeeksi ruokaa ja juomaa ja että ao. yhteisö voisi elää sovussa keskenään. Siinäpä haastetta.

Ilmoita asiaton kirjoitus