Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Löysin kirkon Kantvikista21.10.2009 – seurakuntalainen Laila Liukka
Minäkö metsässä? No, ei ikinä. Siellähän syövät itikat, hirvikärpäset ja ampiaiset pistävät.
Jos haluaa mustikkapiirakkaa, täytyy mennä torille tai metsään. Koira huijasi metsään. Maistoin ensimmäisen marjan. Oli hyvä mustikka. Sitten otin astian mukaan, ja mieheni turvaksi karhujen varalta sekä eksymisen ehkäisyksi. Mustikoita keräsimme kaikkiaan 107 litraa ja vadelmiakin 25 litraa. Kaikki Kantvikin metsästä.
Eikä siinä vielä kaikki. Metsän rauha imaisi retriittimäiseen rukoukseen. Oli monia asioita, joita heitin Jumalalle. Sanoin: olkoon jokainen mustikka rukous Sinun puoleesi. Metsästä tuli kirkko.
Linnut olivat olleet kuoroharkoissa. Alttaritaulu oli vaihtuva maalaus. Saarna oli vahva. Se oli myös parisuhdekurssi "vanhalle" avioparille. Vastaantulevaa lähimmäistäkin voi moikata ja äimistellä luonnon antimia ja ihanuutta. Karhuja ei tullut vastaan, peuroja ja jäniksiä kyllä. Uusia lintujakin oppi tuntemaan.
Jumala on kyllä huumorintajuinen. Jos joku olisi sanonut minulle vuorotteluvapaani alussa, että metsän löydän, olisin kuollut nauruun. Mites se menikään: Jumala tietää tarpeeni minuakin paremmin.
Kantvikin kirkkoa enkä metsän mannaa en jätä.
Laila Liukka Kommentit21.10.2009 klo 09:09:25 | ||||||||
|
