Päivän Sana 20.08.2017
Jeesus sanoi:
"Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan."

Luuk. 4:24

Liikaa lahjoja?

29.12.2008 – pastori Panu Pihkala –

 

Ystävä kertoi perheestä, jonka isovanhemmat antavat lastenlapsilleen valtavasti joululahjoja. Yhteensä lahjoja on niin paljon, että aattoiltana lapset eivät jaksa avata niitä kaikkia.

 

Pysäyttävää. Tähänkö on tultu?

 

Joulu tuo esiin sekä pahimpia että parhaita puolia ihmisestä. Se on syvälle menevä juhla – toisinaan kirjaimellisesti. Joulun lapsessa, puhtaassa, viattomassa, näemme itsemme. Sellaisena, jona haluaisimme olla. Ajattelemme ehkä lapsena olleemme.

 

Seurauksena liikutumme – hyvässä tai pahassa. Voi herätä myös ankara viha siitä, minkälaisessa kurjuudessa tällä hetkellä elän. Ja sitten puhuu pullo ja nyrkki.

 

Lahjojen antamishalu voi olla puhdasta hyväntahtoisuutta. Halua jakaa muillekin lahjoja, kun on itse niitä saanut. Mutta miten löytäisimme joulun, jonka keskiössä olisivat ei-aineelliset lahjat?

 

Kristinuskosta nousee vahva kritiikki kulutusyhteiskuntaa ja turhia tavarajuhlia kohtaan. Tämä on eri asia kuin aineen, materian arvostus: sillä sitä kristinusko kyllä edustaa. Luoja-Jumala luo kaiken aineelliseksi, ja sanoo sitä hyväksi. Jeesus syntyy aineelliseksi ihmiseksi. Kaste ja ehtoollinen ovat ainetta ja Jumalan Sanaa. Pyhä Henki toimii aineellisen maailman keskellä.

 

Mutta turha tavaroiden palvonta ja levittäminen on pahimmillaan epäjumalanpalvontaa. Mikä on aina tuhoisaa, ei vähiten ihmiselle itselleen. Viimeistään luonnon tuhoutumisen myötä meidän on herättävä tähän.

 

Mutta miten saarnata tästä? Kun jouluna esiintyy niin paljon hyvää tahtoa ja lopputuloksiakin lahjojen antamisessa. Lapsen ilo on yleensä aitoa, lämpöä pimeän keskellä.

 

Parannuksen saarnaaminen on muutenkin vaikeaa. Paitsi laadullisesti, myös tilanteiden osalta. Kun kirkossa käy suhteellisen pieni aktiviinen joukko, ei heitä tee mieli kovistella. Eivät he toki täydellisiä ole, kuten ei kukaan. Mutta tähtäimessä olisi se laaja joukko, joka tekee useimmat valinnat: aikuisikäiset. Ja heitä ei kirkossa paljoa näe.

 

Paitsi tietysti jouluna. Mutta jos ihminen tulee kerran tai kaksi vuodessa kirkkoon, hiljentyy lastensa kanssa lapsuutensa joulusanoman ääreen, liikuttuu kynttilänloisteessa jouluevankeliumia kuullessaan – mikä paikka se on syväjuuriselle kulutuskriittiselle sanomalle?

 

Milloin ja missä kirkko saarnaa parannusta, vanhalla uskonnollisella termillä ilmaistuna lakia?


p.s. Jouluaatto 2008, Kirkkonummi. Katselen hiljaista keskustakylää Pappilanmäen päältä. Pieni, valkea lumikerros valaisee ja piristää mustan joulukuun keskellä. Kaukana meren yllä kajastaa repeämiä pilvipeitteessä. Jossain on aurinko. Kylässä näkyy muita valoja: muutaman liikkeen jouluvalot; pienet hautakynttilöiden tulet; ja kaikkein kirkkaimpina suuren rakennustyömaan teolliset valonheittäjät.






Kirkkonummen Seurakuntayhtymä
PL 26, 02401 Kirkkonummi
Seurakunnantie 1
Puhelinkeskus (09) 80501
Fax (09) 853 3169
www.kirkkonummenseurakunnat.fi
Avoinna: ma-pe klo 9.00 - 15.00
Kesä-, heinä- ja elokuussa:
ma-to klo 9.00 - 11.30 ja 12.30 - 15.00
pe suljettu