Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta

Muistan, kun pienenä tyttönä ollessani mummoni otti minut mukaan sunnuntaina jumalanpalveluksiin. 1960-luvun alussa itäsuomalaisessa kaupungissa ei ollut perhemessuja eikä muita lapsille suunnattuja hengellisiä tapahtumia.  Muistan usein pitkästyneeni, kun kirkon penkki oli kova, ja jumalanpalveluksen saarnat pitkiä ja pitkäpiimäisiä. 

Puheissa ja virsissä kerrottiin vain aikuisten kummallisista asioista, lähinnä synnistä ja kadotuksesta.  Ei niistä pieni lapsi ei oikein mitään ymmärtänyt. Usein ne jutut pelottivatkin, erityisesti mummon sängyn vieressä olevassa paksussa kuvaraamatussa olevat synkät kuvat helvetin tulessa kärventyvistä ihmisistä ja muista kauheuksista.

Silti lapsuuden kirkkomatkoista on jäänyt jotain hyviäkin kokemuksia. Muistan kirkon kattokupolin, joka oli kirkkaansininen ja siihen oli maalattu kullankimalteisia tähtiä.  Muistan myös alttaritaulun Jeesuksen, jolla oli lempeät silmät ja kädet.  Niiden äärellä Pyhä Henki sai onneksi tehdä hyvää salattua työtään lapsen sydämessäni. 

Nyt olen itse kolmen pienen lapsen äiti. Omiin lapsuudenkokemuksiini verrattuna saan äitinä olla kiitollinen kotiseurakuntani monipuolisesta tarjonnasta lapsilleni. On perhemessuja, perhe- ja päiväkerhoja, perheleirejä ja pyhäkouluja, joissa lapset saavat tutustua raamatun kertomuksiin ja Jeesuksen opetuksiin ikänsä edellyttämällä tavalla, leikkien, piirtäen ja laulaen. 

Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta.  Myös me äidit ja isät – mekin jotka emme ole saaneet näitä kokemuksia omassa lapsuudessamme kokea – saamme nyt yhdessä omien lastemme kanssa olla osallisena Pyhän Hengen läsnäolosta. Lastemme kautta Hän tulee meitäkin niin lähelle.

Virpi Miettinen

Kommentoi tätä kirjoitusta

Nimesi tai nimimerkkisi

Kommenttisi

Roskapostin välttämiseksi kirjoita vielä alla olevassa kuvassa näkyvä numero oheiseen kenttään
	Numerosarja:

Kommentit

15.1.2010 klo 09:24:27
Kikka kirjoittaa

Kiitos Virpi ja Jonna!

Aivan niin, meidän aikuistenkin tulisi enemmän osallistua esim. jumalanpalveluksiin. Ja on totta, että lastemme ja nuortemme kautta meille voi avautua jopa aivan uusia ovia omalla paikkakunnallamme esim. seurakunnan toiminnassa.

Itse pidän perinteisestä messusta ja virsistä, joita saa sydämensä kyllyydestä veisata! Aivan taivaallista!

Ilmoita asiaton viesti

Tämä kommentti on mielestäni asiaton, koska:

Roskapostin välttämiseksi kirjoita vielä alla olevassa kuvassa näkyvä numero oheiseen kenttään
	Numerosarja:

14.1.2010 klo 22:46:10
Jonna kirjoittaa

Se, mitä kirjoitit: että lasten kautta Jumala tulee meitä lähelle, on niin totta! Lapsen kanssa olen taas saanut rukoilla yksinkertaisen iltarukouksen ja muistella vanhoja lasten virsiä. Aikuistenkin pitäisi enemmän rukoilla ja laulaa ja väitellä vähemmän uskonkysymyksistä!

Ilmoita asiaton viesti

Tämä kommentti on mielestäni asiaton, koska:

Roskapostin välttämiseksi kirjoita vielä alla olevassa kuvassa näkyvä numero oheiseen kenttään
	Numerosarja: