Kirjastontäti
13.11.2008 seurakuntapastori Terho Haataja
Päivällinen on vihdoin pulkassa ja pieni tovi aikaa hengähtää. Lehteä lukiessani pojat tulevat kysymään, saavatko he leikkiä kirjastonhoitajaa. Mikäpä siinä, kerrankin jotain rauhallista. Ammatit ovat varmaan alkaneet kiinnostaa.
Toiveikas käsitykseni romuttuu täydellisesti noin puoli minuuttia myöhemmin, kun jostain alkaa kuulua kiljuntaa ja mäiskettä. Tämän erittäin ilmaisuvoimaisen leikin ytimenä näyttää olevan olohuoneen muuttaminen ns. avoimeksi pelikentäksi ja kaverin mättäminen sohvatyynyllä päin näköä. Ehdottaessani pikaista erätaukoa leikkijät huutavat olevansa kirjastontätejä ja säntäävät tyynyt heiluen kohti eteistä.
Selityksenä mainittakoon, että olen ehkä joskus erehtynyt näyttämään pojille pätkän eräästä kotimaisesta sketsisarjasta, jossa variksiksi pukeutuneet hahmot härnäävät kilttiä, mutta kiinnostavanoloista kirjastonhoitajaa. Tässä meidän tapauksessamme kyseisen palveluammatin edustajat ovat ilmeisesti imeneet vaikutteita sketsin variksilta. Seurauksena on aimo annos kaikenlaista korjattavaa, seliteltävää ja anteeksipyydettävää.
Mikäli tarvitsemme pojille lapsenvahtia lähitulevaisuudessa, tulen evästämään häntä yhdestä ainoasta asiasta. "Kuullessasi edes kuiskattavan jostain kirjastoon viittaavasta, on sillä siunaaman hetkellä aika lähteä ulos. Se on hoitotäti joka määrää, ei kirjastontäti!"