Karvakasa vai esimerkki?

19.8.2009 – äitiyslomalla oleva pastori Johanna Siltala –

Koirankarvat vaatteissa, huonekaluissa ja tänä aamuna pienen poikamme suussa, saavat minut joskus todella ärsyyntymään. Siistit sukulaiset huomauttelevat, etteivät he voisi koskaan ottaa kotiinsa tuollaista karvakasaa.

Eikä siinä kaikki: labradoristamme irtoaa karvojen lisäksi usein hiekkaa, joskus kuolaa ja mutakylvyn jälkeen märän koiran kuvottava haju.

Ja silti. Kun tulen kotiin, se on vastassa iloisesti häntää heiluttaen ja tuoden minulle lempilelunsa, iljettävän resuisen papukaijan. Kun aloin kirjoittaa tätä juttua, se asettui jalkojeni päälle nukkumaan, jotten pääsisi sen huomaamatta karkaamaan minnekään.

Viimeisen puolen vuoden aikana ikuiselta pennulta tuntuva labradorimme on yllättänyt minut täysin ja näyttänyt toisen puolensa. Se on uskomattoman pitkämielinen vauvamme kanssa, joka kiipeää sen yli, tarttuu sen karvoihin, vie luun sen suusta, läiskyttää käsiään sen vesiastiassa ja konttaa sen perässä riemusta kiljuen. Joskus se huokaisee ja vaihtaa paikkaansa vähän kauemmas pikkukätösistä.

Eräs ystäväni suri kuollutta lemmikkiään ja kysyi minulta uskonko eläinten taivaaseen. Vaikea kysymys. Luojan luomiahan olemme kaikki maan päällä. En tiedä elävätkö rakkaat lemmikit elämänsä jälkeen muualla kuin muistoissa, mutta joskus kyllä mietin, olemmeko me ihmiset todella luomakunnan kruunu?

Uskollisuudessa, elämänilossa ja ajankäytössä meillä olisi ainakin oppimista karvaisilta ystäviltämme; leiki, lepää, syö, nauti luomakunnasta ja rakasta. Mitä karvoista!

Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

30.8.2009 klo 10:54:47
Teini-ikäisen äiti kirjoittaa

Hei,

osuva kirjoitus! Perheessäni koiralemmikki toimii tunteiden tasapainottajana. Teini-ikäinen, kun hakee rajojaan ja tulee sanoneeksi asioita äkäiseen sävyyn, niin lemmikille kuitenkin aina puhuu hellääkin hellemmin.

Lemmikki perheessä on verraton terapeutti! Jos maailma kohtelee kaltoin, voi lähteä koiran kanssa metsään lenkille ja hetken päästä on mieli jo rauhoitunut.

Itse en koskaan ennen ollut koiraihminen, ennenkuin kokeeksi otimme koiran perheeseen. Tämä karvapalloystävä on todellakin valloittanut koko perheen sydämet. Koira on mitä ihanin perheenjäsen, aina uskollinen oman laumansa huolenpitäjä. En vaihtaisi lemmikkiäni aina puhtaaseen ja karvattomaan kotiin mistään hinnasta.

On todistetusti tutkittukin, että koiran silittäminen laskee verenpainetta :-). Suosittelen kaikille - ihan vaikka terveysnäkökulmasta!

Ilmoita asiaton kirjoitus

28.8.2009 klo 14:58:35
kokis kirjoittaa

Kiitos kirjoituksesta! Oma lemmikkini on mitä uskollisis ystäväni ja käy terapeutista. Suosittelen kaikille tunnin nokosia hyrisevä kissa mahan tai selän pääällä.

Ilmoita asiaton kirjoitus

19.8.2009 klo 13:28:29
Rakastan eläimiä kirjoittaa

Johannalle kiitos oivallisesta kirjoituksesta!

Perheessämme on kolme koululaista ja neljä lemmikkiä. Kaikki tulevat hyvin juttuun keskenään. Mutta kun yksi lemmikeistä on jonkun aikaa teillä tietymättömillä, esim. `herra kisuliini´, on siinä yhdellä sun toisella suru puserossa.

Kyllä eläimet ovat ihania kaikessa aitoudessaan ja uskollisuudessaan!

Ilmoita asiaton kirjoitus