Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Kanssa kulkijoina toisillemme12.1.2009 - diakoni Pia Hosio -
Työmatkani taittuu tällä hetkellä metron ja lähijunan kyydissä ja niissä matkaa minun lisäkseni monia muitakin. Näiden kulkuneuvojen käyttäminen suo pakostakin näköpaikan kanssamatkustajien elämään, halusipa sitä aina tai ei.
Valtaosa meistä on keskivertokansalaisia. Valumme tasaisena virtana kodin ja työpaikan välillä sen enempää toistemme mieltä askarruttaen. Katsekontakti on paljon – siinä tunnustaa toisen ihmisyyden.
Viikoittain kohdalle tulee - näkee ja kuulee - sellaista, mikä pysähdyttää. Joskus olen valveilla ja sanon ja huomion. Mutta on kertoja, kun usein jälkikäteen huomaan käyväni sisäistä keskustelua näkemäni suhteen. Miksen sanonut mitään, olisiko minun pitänyt puuttua ja tämän kehäpäätelmän päätelmänä: olisi minun ja monen muunkin tapahtuman todistajan.
Näitä tällaisia kohtaamisia on ollut reilu kymmenen ikäinen poika, joka leikki perhosveitsellä aamumetrossa. Tai somaliäitejä rumasti solvaava humalainen sekä päihtynyt pariskunta, joiden kanssa oli pieni lapsi kärryissä.
Onhan helppo päivitellä, repostella tai hyssytellä jälkikäteen, kun tärkeintä olisi reagoida. Tällainen positiivinen reagointi niin, että toinen voisi säilyttää kasvonsa on paikallaan myös asuinympäristössä, naapuristossamme, työpaikallamme – kaikkialla missä näkee ja kuulee sellaista, missä poljetaan ihmistä. Se riittää.
Erityisesti puuttumista tarvitaan niissä kohdissa, jossa lasten oikeus kasvaa turvallisessa ja päihteettömässä ympäristössä on vaarantunut.
Jeesus kohtasi paljon ihmisiä ja usein he olivat juuri niitä, jotka olivat turvattomia, hyljeksittyjä, reunalla, ulkona.
Heitä on keskellämme edelleen ja me olemme kaikki - lähimmäisinä toisillemme. Kommentit19.1.2009 klo 08:56:40 | ||||||||
|
