Jumalan odotushuoneessa

16.5.2017 – seurakuntalainen Johanna Lahtinen

 

Odottavan aika on pitkä, niin sanotaan. Yhdessä virressä taas sanotaan: "Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä! " Vaan jos toivo ei täytykään?  Joskus odottaminen myös tekee kipeää.

 

Saatamme odottaa puolisoa, lasta, parantumista, työpaikkaa, puolison raitistumista, oman kutsumuksen täyttymistä. Odottavan aika on pitkä, emmekä tiedä täyttyykö toivo.

 

Itkupotkuraivarit. Olet varmaan kuullut tällaisen sanan ja ehkä jopa nähnyt mitä se tarkoittaa tosielämässä. Uhmaikäinen väsynyt vaeltaja karkkihyllyn edessä. "Mä haluun karkkii!!", ja huutaa kitarisat heiluen polkien samalla jalkaa tai heittäytyen teatraalisesti kaupan lattialle. Aikuisen on sivustakatsojana helppo huokaista, voi voi, ei elämässä voi kaikkea saada.

 

Sama aikuinen sivustakatsoja ristii kätensä illalla ja käy rukoukseen. Rukousaiheena on puoliso, lapsi, parantuminen, työpaikka, puolison raitistuminen, oman kutsumuksen täyttyminen.  Kun elämä hymyilee, on helppo kiittää Jumalaa Hänen siunauksestaan. Mutta kun elämän räntäsade piiskaa naamaa, Isä meidän -rukous on rankkaa tekstiä. "Tapahtukoon Sinun tahtosi."

 

Olen, kuten varmaan kaikki meistä, odottanut, toivonut ja rukoillut monia asioita. Toiset niistä ovat tapahtuneet, toiset jopa paremmin kuin olin osannut toivoakaan, toiset rukouspyyntöni ovat vielä Jumalan odotushuoneessa. Kaikki ei ole omissa käsissämme. Sillä aikaa, kun odotamme rukouspyyntöjemme käsittelyä, elämä ei kuitenkaan ole vain siellä odotushuoneessa. Elämästä ei voi luopua, vaikka kaikki ei menekään oman viisivuotissuunnitelman tahdissa. "Mikä on kaiken tarkoitus?", huutaa oman elämänsä sivustakatsoja Jumalalle.

 

"Tapahtukoon Sinun tahtosi."  Tapahtukoon Sinun tahtosi Jumala, ei minun. Onnistuuko nöyrtyminen Taivaan Isän huolenpidon alle ilman vastaanhangoittelua tai henkisiä itkupotkuraivareita? Vaadimmeko lapsilta sellaista mihin emme itse kykene? Jostain syystä 'lasten kaltainen on taivasten valtakunta' alkaa tuntua ymmärrettävämmältä.

 

Miten aikuisen ajatusmaailma sitten eroaa uhmaikäisen itkupotkuraivareista? Meillä on oma tahtomme, niinhän sen kuuluukin olla. Nykyään ei vain ole kovin muodikasta käyttää sanoja kuten nöyrtyminen ja nöyryys. Uuden kynnyksellä, kun elämän räntäsade piiskaa väsyneen vaeltajan polvilleen, alkaa rukous muuttua.

 

Pidän vertauksista. Kuvittele seuraavanlainen tilanne. Pieni väsynyt vaeltaja huutaa tuskissaan: "Mä haluun. Mä en haluu, että mua sattuu. Mikä on elämän tarkoitus?" Hän huutaa, mutta niin lujaa, ettei kukaan saa suunvuoroa. Sitten pieni väsynyt vaeltaja hengähtää. Huutoon tulee pieni tauko. Sillä tauon hetkellä pienen väsyneen vaeltajan vierellä kulkeva hahmo saa suunvuoron: "Näen, että sinulla on paha olla. Tiedän, että haluat elämääsi hyvää. Luota minuun, näytän sinulle elämän tarkoituksen." Rukous ei ole vain monologia, vaan dialogia. Jumala, olen tässä, kuuntelen. Tapahtukoon Sinun tahtosi.

 

Uuden kynnyksellä, elämän odotushuoneessa, kun huomisesta ei viel ä tiedä  - rohkaisen käymään Isä meidän -rukoukseen, ei nöyristellen, vaan hiljaa ja luottavaisesti. Tapahtukoon Sinun tahtosi Jumala.

 

Johanna Lahtinen




Kommentit

20.6.2017 klo 16:37:35
Johanna kirjoittaa

Kiitos kommenteistanne. On ihana huomata, että kirjoitus on tullut lähelle. Elämä on mysteeri ja Jumala vielä enemmän mysteeri. Toisaalta sellaiset konkreettiset kielikuvat kuin Jumalan kämmenellä ovat hyvin lohduttavia.

Pyhän Jumalan siunausta teille kaikille.



15.6.2017 klo 12:24:14
Jatta kirjoittaa

Tämä tuskailu Jumalan edessä on niin koettua, ja huomaan, etten ole todellakaan ainoa!
Itseäni on puhutellut näinä päivinä Job juuri näiden tuskailujen äärellä. Hän likimain heristelee nyrkkiään Kaikkivaltiaalle menetystensä ja kipujensa keskellä, mutta yhtään kertaa hän ei aseta Jumalan olemassaoloa kyseenalaiseksi. Jää jäljelle vain salattu Jumala, Jumala on. Siinä meillekin.



18.5.2017 klo 18:55:00
Jarkko Valli kirjoittaa

Kiitos hyvistä sanoista.Olen itse omassa odotushuoneessani ja uskon että Jumala kuulee rukoukseni ja saan elämäni sujumaan paremmin.



17.5.2017 klo 21:56:38
kirjoittaa

Kun itse ei löydä vastausta, miksi tapahtui ihan päin vastoin kuin oli rukoiltu jo pitkään. Silloin on paras vastaus se, jonka pieni poika sanoi: "Me ei varmaan ikinä ymmärretä, miksi tämä tapahtui, mutta Taivaan Isä varmaan tiesi, että näin oli parempi."
Kiitos, Johanna, taas hyvästä kirjoituksesta. Otetaan vastoinkäymisetkin vastaan Taivaan Isältä. Niin aikuinenkin jaksaa parhaiten eteenpäin.



17.5.2017 klo 19:48:31
Tuula kirjoittaa

Koskettava kirjoitus Johanna ja niin tosi. Kiitos !





Kirkkonummen Seurakuntayhtymä
PL 26, 02401 Kirkkonummi
Seurakunnantie 1
Puhelinkeskus (09) 80501
Fax (09) 853 3169
www.kirkkonummenseurakunnat.fi
Avoinna: ma-pe klo 9.00 - 15.00
Kesä-, heinä- ja elokuussa:
ma-to klo 9.00 - 11.30 ja 12.30 - 15.00
pe suljettu