Joulumieltä

11.12.2008 – seurakuntalainen Erkki Porola –

Jouluun virittäytymiselle on epäilemättä monia tapoja. Oma keinoni on muisteleminen. Tapahtuma, muistelun kohde, jäi mieleen kaiketi yhden miesmuistin ajaksi.

Miesmuisti on tässä tapauksessa pitkänpuoleinen, koska ajallisesti kokemus sijoittuu kauas menneisyyteen, viime vuosituhannelle asti. Tarkennan hiukan: 1990-luvun loppupuolelle.

Muutin Helsingistä Kirkkonummelle vuonna 1997. Prosessi lähti liikkeelle täsmäkohdennetusta viidenkympin villityksestäni. Oli Ystävänpäivä 1997 ja olin viettämässä viikonloppua Vivamossa.

Olihan siellä muitakin. ja yksi oli ylitse muiden. Tapasin nykyisen vaimokullan. Vapun jälkeen kihlauduimme ja häitä juhlittiin heinäkuussa Vivamon kirkossa.

Miten tämä liittyy jouluun? – Olen saanut kolme kertaa esittää vaimokullan / muorikon kanssa jouluaaton perhehartaudessa Mariaa ja Joosefia. Ensimmäinen kerta oli mieleenpainuvin.

Oli aikamoinen elämys istuskella tallissa. Hartauden jälkeen meidän eteemme ilmestyi suuri joukko pikkuväkeä. Ihmettelin mielessäni, että mikähän mahtoi herättää heidän suuren mielenkiintonsa.

Jälkeenpäin koin ahaa-elämyksen. Siinä jouluhartaudessa Maria ja Joosef olivat ilmeisesti ikääntyneempiä kuin mihin oli totuttu. Lapset ehkä pohdiskelivat mielessään, että ”Onkohan noi ne alkuperäiset?”

* * *

Toivotan kaikille herkkää joulumieltä ja Taivaan Isän siunausta.

Kommentoi tätä kirjoitusta