Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Joulu juhlista jaloin, pikkujouluista kontaten12.12.2008 – seurakuntalainen Laila Liukka –
Vaikka olen pesunkestävä suomalainen, en ole koskaan ymmärtänyt suomalaista juomakulttuuria.
Alkoholin suurkulutukseen on keksitty syitä: Suomen pohjoinen sijainti, kylmä ja ankara ilmasto. Ankarat kasvatusperinteet. 1900-luvulla käydyt sodat. Lama ja työttömyys. Avioerot.
Joulun lähestyessä syy juoda on pikkujoulu. Ennen sitä juhlittiin perinteisemmin, nyt teemana voi olla mikä tahansa honolulu-mexico- tai big brothers -teema. Aina on ollut lupa juoda ja paljon. Seuraavana aamuna on työyhteisön yhteinen hupi selitellä kuka nolasi itsensä mitenkin.
Kaikissa työyhteisöissäni ja taloyhtiön elojuhlissa olen saanut selittää, miksi en halua kännätä: "Mikä olet nousemaan muiden yläpuolelle? Moralisti! Yrität varmaan paljastaa meidät! Et osaa pitää hauskaa! Ilo ilman viinaa on teeskentelyä!"
Uskalsin toivoa, että Suomen kansainvälistyminen toisi muutoksen myös juomatapoihimme. Hyvinvointi on tuonut mukanaan matkat aurinkoon tästä kylmästä ja sateisesta synnyinmaasta. Talot ovat lämpimiä, ei tarvitse juoda lämpimikseen. Sodista on pitkä aika, olemme eläneet rauhan kehdossa jo yli 60 vuotta. Vanhemmatkin ovat enemmän kavereita kuin ankaria koivuniemenherralla kasvattajia.
Olen joutunut pettymään. Kun äskettäisessä koulutustilaisuudessa tapasin tunnetun ravintolapäällikön, hän kertoi ihmettelevänsä, miten valtavasti hänen täytyy lastata juomia yritysseminaarien tarjoiluun. Kun kysyin, kuka juo, hän vastasi, että yhä enenevässä määrin keski-ikäiset naiset.
Moni joulu menee pilalle yleensä vanhempien liiallisen alkoholin käytön vuoksi.
Miksi suomalaiset tänä päivänä juovat? Minä en tiedä, kertoisiko joku!
Kristus tuli maailmaan, että meillä olisi rauha itsemme kanssa. Hän antaa meille kuplivan ilon ja riemun. Siihen riemuun ei tarvitse lisätä mitään. Ei juomaa ei ruokaa.
Joulu on lahja. Minä saan lahjan jouluna. Kristuksen rauhan ja ilon. Sitä ei saa eikä tarvitse sumentaa. | ||||||||
|
