LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera

Iskelmiä 1

Yksi tie, kaksi matkaa. Niin kulkee sapiens, kolmen sortin timpermanni: halki, poikki, pinoon.

Selkeän suurpiirteisesti talloo puolta yötä pitkin leveää tietä kohti kotiaan ja kiivaasti syöksyy perimäveri suonta myöten sydämen, kallon ja haarojen kolmiota. Tuntuu, että nämä kaupungin laitakadut ovat laulumaita ja joku värssy on vedettävä hengityksen vaivan kylkeen. Mutta yössä yksin: siellä saapuvat kyyneleet. Ei sanoja, laulua, ei ääntäkään; vain kyyneleet.

Elämä on meri ja suuri on rannan autius ja tyhjä tie vie taloon, jota kodiksi kutsutaan. Turhaa on kaikki unelmat, turhaa on haaveiden tie ja turhaa on jälkiänsä käydä seuraamaan. Jostain tullaan, johonkin mennään ja joka hetki, koko ajan, ollaan jossakin.

Ja sieltä, sieltä jostakin, missä koko ajan olet, sieltä voit löytää laulun ja tuoda sen ilmi, antaa laulun soida. Ja jos olisi joku, joka löytäisi ja joku, joka kertoisi, voitaisiin kuulla, me saisimme kuulla: Nämä maailman pihamaat suuret ja loistokkaat eivät voita kotipihaa milloinkaan.

Mihin ikinä menemmekin, me olemme matkalla kotiinpäin. Tule, tule jo kotiin, tule, tule takaisin, on äänetön ääni yli ajan ja paikan, missä tahansa, milloin tahansa.

Ja pieni polku metsän halki vie, ja siellä, sinilinnun kainalossa, ylimmällä oksalla, pienet mustikkaiset suut tietävät kaikki tarvittavat sanat.