Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Hiekkalaatikon laidalla8.5.2009 – seurakuntapastori Terho Haataja
Kevään ensimmäinen lämmin iltapäivä. Piha on täynnä ääniä: hiekan rahinaa asfalttia vasten, pallon kimmahtelua seinästä, vastikään huollettujen polkupyörien vaihteiden tikitystä.
Hiekkalaatikon kulmalla kaivetaan polttolasit esiin. Pian ohuen ohut savu nousee valopisteestä, joka tatuoi puukeppiin hiiltyneen jälkensä.
Maahan kyyristyneet pojat houkuttelevat paikalle muitakin. Pari eskari-ikäistä tyttöä on ihmetellyt toimitusta erityisen kiinnostuneina.
– Tätä ei opetettu palokunnassa! Tyttö katsoo luonnonilmiötä silmät suurina, paikalleen pysähtyneenä.
– Tätä ei näytetty meille, kun vierailtiin palokunnassa, hän toistaa ikään kuin jotain todella keskeistä olisi jostain käsittämättömästä syystä päässyt unohtumaan palokunnan vierailulla.
Aurinko menee pilveen ja tarjoaa tilaisuuden tarkastella lähemmin kovia kokenutta puutikkua. Sen pinnassa tuoksuu savu, nuotio, kesä…
Jään miettimään tuokiota hiekkalaatikolla. Kuinka paljon onkaan asioita, joita ei erikseen opeteta. Asioita, jotka saa itse löytää ja kokea. Noissa hetkissä jotenkin aavistaa vapauden ja vastuun. Ottaa taas yhden askeleen kohti aikuisuutta, elämän tarkoitusta tai miksi sitä lopullista päämäärää nyt sitten haluaakin nimittää.
Aika ajoin elämän säteet kokoontuvat yhteen ja paljastavat uuden ulottuvuuden.
Terho Haataja
Kommentit15.5.2009 klo 15:01:43 12.5.2009 klo 11:15:29 | ||||||||
|
