Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Hammaspora14.7.2009 – pastori Panu Pihkala
Vinkuva ääni – ja pora pureutuu vihloen hampaaseesi.
Harva nauttii hammaslääkärillä käymisestä. Kyse on kuitenkin vertailukohdista, kuten usein. Vierailu lääketieteen museoon avartaa ja tekee onnellisemmaksi: miten hirveää ennen vanhaan olikaan hammashoito! Kun poljettavalla ”poralla” työstettiin muutenkin huonosti hoidettua purukalustoa.
Tätä mietin, kun (liian pitkän tauon jälkeen) hammaslääkärin tuolissa makoilin. Kuinka vähän hammashoito sattuukaan, kun on osaava lääkäri ja modernit välineet – suuri kiitollisuuden aihe. Aikamatka menneisyyteen voisi opettaa meitä arvostamaan montaa muutakin asiaa – joskin myös huomaamaan, että elävä yhteys luontoon ja fyysiseen työntekoon saa aikaan melkoisesti hyvää.
Entä sitten, jos hammastasi porattaisiin ilman puudutusaineita – ja vahingoittamistarkoituksessa? Jokavuotisella hammaskiven poistokerralla, ikenet verta vuotaen, mietin heitä, joista Amnestyn kautta kuulee: heitä, joita kidutetaan poraamalla hammashermoa. Kunnes ihminen murtuu.´
Kesän auringon keskellä ihmisen pahuus voi iskeä kylmän salaman lailla. Mutta onneksi kuitenkin hyvä täällä päällimmäisenä keikkuu: Lutherin selitys Vähässä Katekismuksessa ensimmäiseen uskonkohtaan on aina ajankohtainen.
– Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan.
Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.”
Kaikki tämä hyvä ympärillämme; aina pahuutta suurempi. Aina kiitoksen aihe.
Panu Pihkala | ||||||||
|
