Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
Kirkkonummen suomalainen seurakunta
Kyrkslätts svenska församling
Kirkkonummen seurakuntayhtymä
Kyrkslätts kyrkliga samfällighet
Nuorten Kosmos
LauantaipesäKirkkonetti.fiTule vapaaehtoiseksiNettipyhisTilaa virkatodistusKirkkojen virtuaaliesittelytJulkaisutTapulin takaaPalauteUutisetBlogitSyy ja seurausPoika varjoisalta kujaltaTaivas sylissäniToisia iskelmiäKaksi vanhaa varista”Siunaa koiraa ja naapurin tätiä”MenneisyydestäLupa epäonnistuaNäytepääte-empatiaaPietarin paikalla KohtuusvaalitYmmärryksen ylittävä rakkausMissio miesMaailman valo ja jouluMitä ja miksi?Synti – ikuinen, muuttuva luonnonvaraSeksuaali-ekumeniaaEpäilevä tuomasTaavi, tuhlaajapoikaHelppoa ja vaikeaa 15-vuotiaallePaljonko synti painaa?Jumalan porsasHellyyden nälkäVanhentunut VIPMaailman hiippakuntamme?Siestan ikävääLasten kaltaisten on taivasten valtakuntaLuetun ymmärtäminenOsta joulu!Miehen uskostaApua, sikaflunssaa!Siunatussa tilassaLöysin kirkon KantvikistaLähellä ihmistäLastenhuoneKarvakasa vai esimerkki?Miksi kadehdin?HammasporaMitä sinulle kuuluu?Vertaistukea linnunpöntöstäMitä sinä oikein teet?Lämpöä UnkarissaKommenttiHiekkalaatikon laidalla”Rykäisenpä blogin!” Robin Hood -syndroomaMummon itkettäjäSeisovat vedet liikkeelle Turvapaikkahakemus Miten uskoa?Vien rahani Thaimaahan en taivaaseenKanssa kulkijoina toisillemmeTervetuloa takaisin!Joulun kompostointiLiikaa lahjoja? OdotustaJoulu juhlista jaloinJoulumieltäPiilomainontaaEnsilumi ja lapsen oikeudetKirjastontätiLöytötavaraviikkoElävää, hyvin elävää musiikkiaPimeyttä ja valoaHei haloo! Herätys! EheytystäMeitä on moneksiYstävyyttä yli rajojenManhattan ja ystävyyden makuIsäpoikaleiri ja Pyhä Henki Usko on prosessi Merellä turvassaInnostusta etsimässäIskelmiä 1 Vippaa mulle viitonenOutoja maisemia Valintojen maailmaVatsan uskoLiity kirkkoon!Nettikamera
Elävää, hyvin elävää musiikkia25.10.2008 – seurakuntalainen Erkki Porola –
Sain jokin aika sitten olla mukana Espoon tuomiokirkossa, kun Jukka Perko, Severi Pyysalo ja Teemu Viinikainen -trio esitti upealla tavalla virsimusiikkia teemalla Maan korvessa. Ilta oli eheyttävä ja hoitava hengellinen kokemus. Oman leimansa tilaisuuteen toi Kauhajoen murhenäytelmä. Tuomiorovasti Marjatta Laitinen puhui kauniisti ja koskettavasti niin avauspuheenvuorossaan kuin loppuhartaudessa.
Ohjelmalehtisessä Jukka Perko kirjoittaa ”Tällä konsertilla ja levyllämme haluamme ottaa sinut triomme neljänneksi jäseneksi. (No nyt taisi triosta tulla kvartetti.) - On helpottavaa todeta, että minun on vaikea kuvailla näitä tuntemuksia sanoin. Tyydyn onnellisena siihen, että musiikki alkaa siitä mihin sanat loppuvat.”
Koska olen ”pystymetsän mies”, kommenttini eivät ole virallinen totuus, mutta kyseessä on kuitenkin minun kokemukseni. Hyvin elävä musiikki vei minut mukanaan (eikä ihme, tulihan triosta kvartetti). Hämmästelin, miten monipuolista musiikkia voi saada aikaan ”yli virallisten instrumenttien”. Mukana oli muutakin. Kitaralla saatiin aikaan rumpukomppi, omaa ääntä käytettiin instrumentin tavoin. Musiikki tuli korviini yhtenäisenä, ilman taukoja soljuvana kokonaisvaltaisena elämyksenä. Upeaa!
Sanotaan, että suurin suru on sanaton. Samoin elämyksellinen, upea ilta voi jättää sanattomaksi. Niinpä annan periksi, sanat eivät yksinkertaisesti riitä. Päätän raporttini kiitollisin mielin tähän. Kommentit30.10.2008 klo 07:34:53 | ||||||||
|
