Hän, joka laskeutui alas, nousi myös kaikkia taivaita ylemmäs täyttääkseen kaikkeuden läsnäolollaan.
Ef. 4:10, Helatorstai
Sain jokin aika sitten olla mukana Espoon tuomiokirkossa, kun Jukka Perko, Severi Pyysalo ja Teemu Viinikainen -trio esitti upealla tavalla virsimusiikkia teemalla Maan korvessa. Ilta oli eheyttävä ja hoitava hengellinen kokemus. Oman leimansa tilaisuuteen toi Kauhajoen murhenäytelmä. Tuomiorovasti Marjatta Laitinen puhui kauniisti ja koskettavasti niin avauspuheenvuorossaan kuin loppuhartaudessa.
Ohjelmalehtisessä Jukka Perko kirjoittaa ”Tällä konsertilla ja levyllämme haluamme ottaa sinut triomme neljänneksi jäseneksi. (No nyt taisi triosta tulla kvartetti.) - On helpottavaa todeta, että minun on vaikea kuvailla näitä tuntemuksia sanoin. Tyydyn onnellisena siihen, että musiikki alkaa siitä mihin sanat loppuvat.”
Koska olen ”pystymetsän mies”, kommenttini eivät ole virallinen totuus, mutta kyseessä on kuitenkin minun kokemukseni. Hyvin elävä musiikki vei minut mukanaan (eikä ihme, tulihan triosta kvartetti). Hämmästelin, miten monipuolista musiikkia voi saada aikaan ”yli virallisten instrumenttien”. Mukana oli muutakin. Kitaralla saatiin aikaan rumpukomppi, omaa ääntä käytettiin instrumentin tavoin. Musiikki tuli korviini yhtenäisenä, ilman taukoja soljuvana kokonaisvaltaisena elämyksenä. Upeaa!
Sanotaan, että suurin suru on sanaton. Samoin elämyksellinen, upea ilta voi jättää sanattomaksi. Niinpä annan periksi, sanat eivät yksinkertaisesti riitä. Päätän raporttini kiitollisin mielin tähän.
30.10.2008 klo 07:34:53
UrpoK kirjoittaa
Toivottavasti saadaan Perko ja kumppanit Kirkkonummelle. Loistavia jazzmiehiä.