Apua, sikaflunssaa!

10.11.2009 – äitiyslomalla oleva pastori Johanna Siltala

Viime päivinä puheenaiheena on vellonut sikainfluenssa ja olen toden totta saanut siitä jo tarpeekseni!

Lapsiperheiden vanhemmat ovat pohtineet: ottaako rokotusta vai ei. Jos otan rokotuksen, lapsi voi saada oireita ja kärsii. Jos en ota rokotusta, pikkuinen voi sairastua, jolloin vanhempien syyllisyydellä ei ole rajoja. Mielipiteitä riittää molempiin suuntiin: tauti on vaarallinen / tauti ei ole tavallista kuumetautia vakavampi.

Vaikka sairaudet on toki otettava vakavasti, jotain huvittavaakin tässä sikuflunssakohussa on. Itseäni alkoi hymyilyttää viimeistään siinä vaiheessa, kun moottoritiellä tuli vastaan mies, joka ajoi yksin autoaan hengityssuojain kasvoilla. Siis pelkäsikö hän siellä saavansa tartunnan vai tartuttavansa jonkun?

Sairaalat ovat tupaten täynnä. Itse jonotimme eilen viisi tuntia Jorvissa pienen korvatulehduksesta kärsivän potilaan kanssa. Lääkärit ja vanhemmat haluavat nyt ottaa varman päälle. Kukaan ei halua ottaa ylimääräisiä riskejä.

Odotellessani kuuntelin, kun sairaanhoitaja jo erittäin kyllästyneellä äänellä vastaili tuleviin puheluihin yhä uudelleen: ei, kaikkia kuumeisia lapsia ei tarvitse tuoda tarkastettavaksi sairaalaan... ja ei, kaikki nuha ei ole sikainfluenssaa ja ei, useimmat eivät kuole tautiin jne.

Mietin miksi tämä tauti on saanut tällaisia hysterian piirteitä? Miksi pelkäämme sitä niin paljon?

Sairaus muistuttaa meitä aina siitä, ettemme voi hallita elämää, vaikka kuinka yritämme. Se muistuttaa, että elämämme on rajallinen ja päättyy joskus. Kohussa ei taidakaan olla kysymys sairaudesta vaan oman elämänhallinnan menettämisen pelosta.

Itse olen yrittänyt pitää mielessä, ettei meidän Jumalan lasten tarvitse pelätä mitään. Jos pelon tielle lähtisimme, emme voisi oikeastaan kotoa lähteä. Liikenne on aina vaaranpaikka, mutta kotonakaan emme ole turvassa. Suuri osa tapaturmista, kun sattuu kotona.

Raamatussa Jumala sanoo meille monta kertaa: Älä pelkää. Minä olen sinun kanssasi joka päivä. Hän antaa voimaa sairaudessa ja tietää tarkalleen, milloin ja miksi meidän elämämme päättyy. Yritetään siis muistaa Jumalan lupaukset:

"Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi;
älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi:
minä vahvistan sinua, minä autan sinua,
minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä."
(Jes. 41:10)

Johanna Siltala

Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

12.11.2009 klo 12:30:17
Kikka kirjoittaa

Kiitos, Johanna, kirjoituksestasi!

Poikani (16 v.) sai eilen keskiviikkona ao. rokotteen sekä influenssarokotteen. Hänen vointinsa rokotuksen jälkeen oli todella huono, koko kehoa särki jne.

Mutta mitä itse elämään ja sen rajallisuuteen tulee, niin Jumalahan vakuuttaa, että "meidän päivämme ovat luetut ja kirjoitetut hänen kirjaansa, ennen kuin yksikään niistä on tullut". Hän odottaa, että luotamme häneen. Meidän on syytä vapautua kaikesta pelosta.

Ilmoita asiaton kirjoitus

12.11.2009 klo 08:14:56
hautausmaan päivi kirjoittaa

Lohdullisia sanoja, Johanna.

Ilmoita asiaton kirjoitus

11.11.2009 klo 23:26:42
SirkkuLi kirjoittaa

Kärsitään yhdessä ja toivotaan että vältytään nöf nöf taudilta,kiitos Johanna nauti poikasi kanssa telmimisestä.

Ilmoita asiaton kirjoitus

11.11.2009 klo 12:01:43
Anne-Mari Teukku kirjoittaa

Juuri näin!Nostetaan päämme! Kristittyinä meillä on todellinen toivo- elämässä ja kuolemassa. Raamatun mukaan Kristus on voittanut kuoleman. Yksinkertaisen uskon mukaan, lähdemme täältä ajasta ikuiseen elämään. Milloin ja miten, sen yksin Jumala tietää.
En kuitenkaan tässäkään kohtaa halua väheksyä inhimillistä surua ja tuskaa läheisen lähdettyä tai edes sairastuttua.

Ilmoita asiaton kirjoitus

11.11.2009 klo 07:56:48
Tarja Viitanen kirjoittaa

Kiitos, Johanna rohkaisusta ja ihanasta realismistasi! Hesarissakin naureskeltiin, että pahin "possunuhan" sivuoire on infoähky. ;-)

Ilmoita asiaton kirjoitus