Päivän Sana 17.01.2018
Apostolina olen saanut tehtäväkseni auttaa Jumalan valittuja uskomaan, tuntemaan pyhän totuuden ja toivoen odottamaan ikuista elämää.

Tit. 1:1-2

Enkeliovi

Tämän joulun suosikkikoriste, ainakin lehtien ja sosiaalisen median perusteella, on tonttuovi. Se on pieni ovi, joka laitetaan lattianrajaan seinään kiinni. Siitä tontut voivat leikisti kulkea taloon tarkkailemaan kilttejä lapsia.

 

Jouluvalmistelujen keskellä aloin askarrella tuollaista pientä tonttuovea, kun mieleeni juolahti toinenkin jouluinen ovi – nimittäin enkeliovi. Entä jos tekisin kulkureitin joulun enkeleille? Ripustaisin sen katon rajaan ja toivoisin enkelit kulkemaan kotiimme.

 

Ehkä avaisin oven itsekin. Kurkistaisin jouluun. Enkeliovesta näkisin pieneen talliin Betlehemissä. Tallissa Maria ja Joosef laskisivat vastasyntyneen pienokaisen seimeen nukkumaan. Hämärässä yössä olisi rauha ja hiljaisuus. Pyhän perheen ensimmäinen joulu.

 

Enkeliovi avautuu kertomukseen, joka kuulostaa satumaiselta, mutta joka ei kuitenkaan ole satua, vaan todellinen kertomus Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Enkeliovi avautuu Jumalan hyvyyteen. Eikä se ole vain näky, jota katselemme ovelta, vaan se on jotakin, mikä tulee osaksi meidän elämäämme.

 

Jumalan hyvyys antaa meille ilon elämän ihmeistä. Se antaa mahdollisuuden uuteen alkuun silloin kun sitä tarvitsemme. Jumalan hyvyys kutsuu meitä tekemään hyvää toisille ihmisille, rakastamaan Jumalan rakkaudella.

 

Tänä jouluna toivon, että kurkotat katon rajaan ja avaat enkelioven – rohkeasti ja omana itsenäsi. Astu mukaan joulun kertomukseen ja kotiin tullessasi tuo rakkaus mukanasi!

 

Psalmista 36
Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.

 

 

Nina Stjernvall-Kiviniemi, seurakuntapastori